Blogit


Kesäjatkis 13

Säde Muuvaara

Hän ajatteli kerron itsestä, en tekemisistäni. Laukaisen joskus latauman. Yö oli ollut edellä kerrotun kaltainen. Yöunet olivat olleet katkonaisia. Ajatukset olivat laukanneet pehmeän petin lakanoissa pyörivän nuoren naisen, unen ja valveillaolon todellisuuden välimaastossa. Öisen unimaailman käsittämätön olotila, mistä ihmeestä tällaiset kuvat tulevat? Ilman mitään liitosta, todelliseen valveillaolon tapahtumiin tai ajatuksiin. Kuluneen yön kuvat  olivat melkein runokuvia, verratessa niitä tavallisiin uniin ja niiden lainalaisiin unikuviin. Aamun sarastava hetki, juuri se herkkä hetki kun hämärä luovuttaa voimansa nousevalle päivälle, ei ole tahdoton hetki. Se on hetki, inventaarin hetki. Yön ajatukset väistyvät uuden päivän tieltä taka-alalle vähitellen, tehden tilaa nousevalle päivälle.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 12

Jaana istui mietteissään ruosteisesti nitisevässä pihakeinussa. Tyynen kissan kiehnäsi taas hänen jaloissaan ja hyppäsi jopa syliin. Kissaa rapsutellen hän pohti, miksi Reijo oli tullut. Mies oli nojaillut keinuun, naureskellut Jaanan käytökselle ja selittänyt kaiken olevan väärinkäsitystä ja olleensa vielä huolissaankin.

-– Jaa-a, niinpä kai, mietti Jaana. Vaikka hän olikin kadonnut niin äkillisesti mökiltä, oli tuosta kaikesta aikaa jo kymmenen vuotta. Tuskin hän tuona yhtenä iltana niin lähtemätöntä vaikutusta oli mieheen tehnyt, ettei tämä ollut voinut häntä unohtaa. Toki hän itsekin oli Reijon muistanut. Vaikka mies olikin komea, hän oli kuitenkin muistanut Reijon aivan muista syistä ja kavahtanut tapaamista. Hänhän kuvitteli miehen sekaantuneen kaikenlaiseen hämärään ja vaaralliseen. Siis miksi? Sitä paitsi Reijohan oli onnellisesti naimisissa näyttävän näköisen Mariaminsa kanssa. Jaana ei kuitenkaan kaikesta miehen selittelystä ja kepeästä jutustelusta huolimatta ollut kyennyt kovin luontevasti olemaan tämän seurassa, eikä hän pitänyt siitä, että mies kaiken hymyn ja selittelyn lomassa kiristeli leukojaan, omituinen tapa. Ei siis ihme, että melko pian oli kiiltävä auto renkaat soraa ruopien kadonnut mutkan taakse.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 11

Jaana istui vanhassa pihakeinussa kirpeässä kevätilmassa. Lapsuuskodin pihapiiri on suunnilleen luonnontilassa. Kaikenlaisia kukkia, villejä ja puolivillejä kasvaisi kesällä luonnonkivistä tehtyjen käytävien välissä.

- Mistäs sinä siihen tupsahdit? Musta kissa on hipsinyt kyöhnäämään jalkoihin, kun hän päästelee leskenlehden kukkaa sormiensa välistä.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 10

 

Tyyne Muuvaara. Luja, sinnikäs, utelias, ohuthuulinen pitkä nainen. Ikänsä Kotvankylässä asunut. Kymmenen lasta, viisi tyttöä, viisi poikaa. Miehestään jo aika jättänyt. Poikansa Uolevi oli aikoinaan halunnut ottaa sukutilan vetovastuun. Ja kun Uolevi jäi leskeksi, Tyyne hoiti lapsenlapsiaan kuin omiaan. Uolevi oli aamusta iltaan töissä, reilun kuudenkymmenen hehtaarin peltojen ja kahdensadan hehtaarin metsien hoito piti miehen kiireisenä, siihen oli vielä päälle silmänkantamattomiin rantoja ja vuokramökkejä joita näin kevään alkaessa oli syytä huoltaa ja korjailla.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 9

Loistelamppujen valo häikäisi Mariamin valonarkoja, punareunaisia silmiä. Puutuolin rosoinen reuna painoi reisilihaksia. Mattiaksen Sisu-pastillit etoivat. Viimeisen päälle laitettu ja kammattu tumma, kiharainen hius hapsotti, kun hän hieroi ohimoitaan. Hän tunsi, miten koko päivän takaraivossa hiljalleen jyskyttänyt päänsärky odotti hetkeä jysäyttääkseen pään kipukivisateeksi, joka rauhoittuisi vain pimeässä, hajuttomassa ja äänettömässä huoneessa.

- Olisinpa Kuala Lumpurissa Reijon kanssa, enkä tässä sisäsiittoisessa kyläpahasessa, Mariam vaikeroi mielessään.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 8

Antero oli istunut muiden joukossa, hiljaa toistaiseksi, mutta nyt hänen verensä kiehui. Pitikö politiikka sotkea tähänkin harrastustoimintaan! Moni järjestötoiminta on saatu tapettua henkilökohtaisella kiusaamisella tai politikoinnilla. Vai vielä vasemmistolaisuutta, tässä perikeskustalaisessa kunnassa. Onko tästä tulossa parodia, tragedia vai komedia?

Antero mietti omaa poliittista historiaansa, oliko siinä hävettävää tai jotain kunniallista ja kannattaako sitä tuoda enää häpeillen muisteltavaksi vuosikymmenien takaa. Olkoon menneeksi, hän tuumi. Menköön syteen tai saveen!

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 7

- linjoja, nimenomaan linjoja pitää kannattaa! huusi Iivari Röntykäinen, joka ryntäsi huoneeseen hikeä valuttaen.

- meinasin myöhästyä, huohotti Iivari harmistuneen näköiselle kuulijakunnalleen, joka ei totisesti kaivannut Iivarin läsnäoloa. Pitikö Iivarin tähänkin sekaantua, mokoma vanha vasemmistolainen!

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 6

Eemeli puhui ja puhui. Saneli jotakin komediasta, runoista ja saadun osin jopa itse kirjoitetun käsikirjoituksen muokkauksesta, jotta kaikille varmasti riittäisi puherooleja. Tosin kukapa nyt haluaisikaan pelkän humisevan puun tai haukkuvan koiran roolin.

Hän koitti pyyhkiä vaivihkaa huomaamatta puhuessaan tulleita jännityksen tuomia hikikarpaloita hihanpieleen. Kuinkanhan muut ottavat vastaan hänen ehdotuksensa siitä, että tänä vuonna ei esitettäisikään ihan perinteistä näytelmää.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 5

Sorvi oli vanha tekijä. Hänen ohjaamiaan pieniä näytelmiä ja sketsejä oli esitetty jo useita vuosia, eli kausia teatterikielellä. Työskentely harrasteteatterin parissa oli ollut hänelle terapiaa parhaasta päästä. Niin nytkin talven kääntyessä kevään puolelle.

Uusia hyviä näytelmiä oli tilattavissa roppakaupalla netistä. Sinne otti yhteyttä Sorvi. Olisi tarvetta kesäkomediasta. Vastasi vastaaja: Lähetämme ajantasaluettelon alkuviikosta, saatte katsella sopivan.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 4

Hänen osansa taitaisi taas olla humiseva puu tai tähtitaivaan miljoonas tähti, kuten aina koulun juhlanäytelmissäkin. Oliko kukaan edes huomannut hänen läsnäoloaan? Säde käveli pitkin kuraista märkää tietä, katseli sulamisveden soljumista kivien kiemurtamaa uomaa. Hänen suuri haaveensa oli olla jonakin päivänä suuri näyttelijä. Vielä hän pyrkisi teatterikorkeaankin vaikkei tänä vuonna loppujen lopuksi ollut uskaltanutkaan, kun oli ajatellut, etteivät ne häntä kuitenkaan tahtoisi.

Hänellä oli haave tai oikeastaan kaksi, mutta ne olivat yhtä ja samaa suurta haavetta molemmat. Hän halusi näytellä. Hän halusi näytellä nimenomaan Mattias Nyholmin kanssa. Säde oli seurannut Mattiaksen uraa, nähnyt kaiken, missä Mattias oli ollut mukana. Ja nyt hän oli saanut merkin. Johdatus oli tuonut Mattiaksen tänne, hänen oman kylänsä kesäteatteriin. Se ei ehkä sinänsä ollut ihme, olihan Mattias alun perin Kotvankylän poikia vaikka olikin jo aikoja sitten muuttanut luomaan uraa maailmalle. Pahat kielet puhuivat, että Mattias oli potkittu maakuntateatterista juopottelun ja kyvyttömyyden takia, mutta Säde tiesi sen olevan vain kateutta. Hän oli varma, että kohta jo Mattiasta rukoiltaisiin polvillaan palaamaan.

Lue lisää...