Blogit


Kesäjatkis 18, Grande Finale

Eemeli Sorvi katseli itseään peilistä ja oli tyytyväinen kuvaansa. Kuusikymmentä täytettyään mies on parhaimmillaan, hän tuumi omahyväisenä itsekseen. Hän oli tyytyväinen asioitten kulkuun. Kaiken sotkun ja katastrofaalisten tapahtumien jälkeen oli edessä ensi-ilta ja siitä näyttäisi tulevan huikea. Toki Jane, siis Jaana oli edelleen koomassa. Huoli ilmestyi harmaana ryppynä kasvoille. Hän todellakin toivoi sydämensä jokaista yhä rytmissä sykkivää solua myöten, että Jaana avaisi silmänsä, ah niin kauniitkin. Eemeli nosti käden rinnalleen ja katsoi ylevästi kaukaisuuteen. Hän toivoi, että nuo Jaanan kauniit silmät avautuisivat ja näkisivät Mattiaksen, joka uskollisen, jos ei nyt koiran, niin ainakin palvelijan lailla oli istunut sairaalasängin vierellä kaiken harjoituksista liikenevän aikansa. Tosiaan, Mattias oli suorastaan ryhdistäytynyt. Kotvakievarin isäntä varmaan itki itsensä iltaisin uneen menetettyään niin tuottavan asiakkaan. Rakastunut raukka, mietti Eemeli.

Näytelmän harjoitukset olivat sujuneet hyvin, ei vaan suorastaan erinomaisesti, yli odotusten, upeasti! Sisäänpäin kääntynyt, itseriittoinen hymy ilmestyi peiliin. Eemeli yritti saada hiuksiaan asettumaan otsalta sivuille taiteellisesti korvan taakse. Olisikohan keskijakaus hyvä, hän mietti. Onneksi sentään Mariam oli toipunut, joskin leikkauksen se oli vaatinut, mutta kuitenkin. Tänään Mariamin oli joka tapauksessa tyytyminen seuraamaan esitystä katsomon puolelta.

Lue lisää...

Kesäjatkis 17

Eemeli Sorvi hieroi tyytyväisenä käsiään yhteen. Pian alkaisivat toiset näytelmäharjoitukset. Homma oli kuin olikin lähtenyt käyntiin, vaikka kaikkea häslinkiä olikin kerennyt tapahtumaan. Toki ensimmäiset näytelmäharjoitukset olivat olleet hyvin hapuilevat ja takkuilevat, mutta niinhän ne aina alussa. " Sydänten pitopalvelu" Eemeli lausui näytelmän nimen huuliensa välistä arvokkaasti. Tarina vanhasta kauniista maalaispihapiiristä, Sydännotkosta, jonka ikänsä Etelä-Suomessa asunut pariskunta ostaa aikomuksenaan tehdä paikasta pitopalvelua järjestävän paikan. Tarinoita ja sattumuksia paikan sisällä. Erilaisia ihmiskohtaloita. Persoonallisia työntekijöitä ja salaisuuksia pinnan alla. Eemeli oli erittäin tyytyväinen roolivalintaan Bertan suhteen. Tämä kävi kuin nenä päähän Sydännotkon rouvaksi, joka oli sanavalmis ja suurisuinen. Tälle naiselle ei pottuiltu. Ja tuhmimpiinkin vitseihin tämä vain heilautti nokkavasti rintojaan ja nauroi niin että kattilat kaapeissa helisivät. Säteestä hän ei pystynyt sanomaan samaa. Eemelin mielestä pankkivirkailijan rooliin olisi käynyt vanhempi, itsevarmempi ja näyttävämpi nainen. Säde kyllä yritti kovasti, mutta tietäähän sen, ei iän tuomaa aikuisen naisen karismaa pysty opettelemaan, sen täytyy kasvaa iän mukana...ja toisille sitä on suotu ja toisille ei. Mutta minkäs teet, naisrooleihin ei ollut tarjolla nyt muita. Säteen täytyi kelvata. Viimeksi Eemeli oli vahingossa päästänyt suustaan.." Sinun täytyy unohtaa tuo hiirulaisuutesi ja päästää naarassusi irti." Saman tien Säteen ilmeen nähdessään, hän oli halunnut vetää sanansa takaisin. Säde oli tuijottanut varpaankärkiään alahuuli mutrulla kuin pienellä pettyneellä lapsella. Eemeli katsahti ikkunasta. Tyyne Muuvaara vilahti jälleen kylätalon ohi. Sen jälkeen kun Jaana Pöntynen ja Mariam olivat joutuneet sairaalaan, oli Tyyne polkenut pyörällään jatkuvalla syötöllä kylätalon ohi. Välillä Orvokki ajeli muka muina miehinä mopoautollaan Kotvakievarin  suuntaan, vaikka sokeakin näki kuinka hän kaula pitkällä kurkki kylätalon pihaan päin. Koko kotvankylä tuntui olevan sekaisin. Mariamin kolkkaus oli käynnistänyt poliisitutkinnat. Poliisit kiertelivät rikospaikalla ja oksissa liehui keltaisia muovinauhoja. Olihan Eemelikin järkyttynyt asiasta, mutta nyt ei ollut aikaa vaipua liialliseen järkytystilaan. Nyt oli aika saada näytelmä valmiiksi.

Säde istui huoneessaan peilin edessä. Näytelmäharjoitukset alkaisivat kohta. Täytyi pitää kiirettä. Hän rupesi availemaan lämpörullia tukastaan. Hän oli käynyt viikolla kaupungissa parturissa ja tehnyt jotain erittäin radikaalia. Vaalea  tukka oli värjätty kauniilla punertavan kuparisella mahongilla. Samalla reissulla hän oli käynyt poistattamassa hammasrautansa sekä kierrellyt kaikki naistenvaateliikkeet läpi. " Vai muka hiirulainen. " Säde kuiskasi tuimasti ja katsoi tyytyväisenä peilikuvaansa. peilistä katsoi siro nainen jonka punertavat kiehkurat lepäsivät kiharaisina olkapäillä. Huulet olivat kirkkaanpunaiset. Tuuheat pitkät mustat ripset reunustivat vihreitä silmiä. Vielä loppusilaus, Säde vetäisi päälleen kirkkaanpunaisen ihoa nuolevan kotelomekon ja laittoi jalkaansa valkeat upeat, pitkäkorkoiset korkokengät. Hän katsoi seinällä komeilevaa Mattiaksen suurennettua kuvaa, Mattias seisoi kuvassa niin itsevarman näköisenä. " Voi Mattias kulta, mitäs sanot, olenko mielestäsi kaunis? Annathan anteeksi minulle sen typerän läpsäisyn. Minä rakastan sinua niin kovin. " Oli aika mennä. " Et kai sie hyvä tyttö meinnoo tuon näkösenä jonnekkii lähttee!? " Tyyne huusi kauhistuneena, hengittäen raskaasti ja laittaen järkyttyneen näköisenä takkiaan naulaan. Säde ei lotkauttanut korviaan vaan meni lanteet kepeästi heiluen Tyynen ohi ja laittoi ulko-oven paukahtaen kiinni

Lue lisää...

Kesäjatkis 16

Mattias tuli viimeisenä sisälle, oltuaan seuraamassa sairasauton lähtöä, nostaen samalla hötäkässä kaatuneen Röntykäisen pappamopon pystyyn rappusten vieressä. Istuimet olivat kaikki käytössä. Vain pöydässä, jossa oli penkit kahden puolen, hän nuomasi Bertan vieressä vapaan tilan.

- Bertta, siirrätkö vähän bersett, anteeksi, hyvin muodostunutta takalistoasi.

Lue lisää...

Kesäjatkis 15

Reijon röntgenkatse sai Mariamin verenpaineen kohoamaan. Viime viikolla lääkäri oli jo varoittanut häntä liiasta hermorasituksesta, kehottanut hakeutumaan lisätutkimuksiin ja varautumaan leikkaukseen. Nyt vasenta kättä särki ja sydän muljahteli pahaenteisesti. Hädissään Mariam tapaili käsilaukusta visusti piilossa pitämäänsä nitropurkkia. Hän ei halunnut kenenkään tietävän, miten sairas hän oli. Sairaus oli heikkoutta, rangaistus, niin hänelle oli opetettu pienestä pitäen. Hän oli vahva ja voimakas naarastiikeri, kovan kuoren alle heikkoudet piilottava.

Antero reagoi salamannopeasti ja kaappasi Mariamin syliinsä ennen kuin nainen kaatui pitkin pituuttaan lattialle. Anteron rintaa vasten päätä painaen Mariam sopersi vaivoin, sinisin huulin: - Nitrot, käsilaukussa. Antero huusi: -Tilatkaa ambulanssi, heti! ja kaivoi nitropurkkia Mariamin käsilaukusta. Kaikki olivat jähmettyneet paikoilleen, toimintakyvyttöminä. Ensimmäisenä tokeni Bertta, joka kaivoi puhelimensa esiin ja soitti tärisevin käsin hätäkeskukseen. Mitä Orvokki ja Tyyne tuumivat, kun kuulevat tästä uudesta käänteestä? Ensin Jane ja nyt Mariam. Pitää varata kokonainen pullapitko ja avata uusi paketti aromimokkaa, kun asiaa kahvipöydässä yhdessä puidaan, Bertta pohti.

Lue lisää...

Kesäjatkis 14

”Siis kuka kol- kolkattu, ja löy- löytynyt mistä!?” Jo aiempien viikkojen tapahtumista ja kommelluksista hämmentynyt ja jos mahdollista niin vielä enemmän hämmennyksissä oleva Eemeli änkytti. Jos ei pakka ole ollut tässä Kotvankylässä sekaisin jo pidemmän aikaa, niin ei sitten missään, mutta että täällä aletaan jo ihmisiä kolkkaamaankin. Mitä ihmettä tässä kylässä oikein tapahtuu? Eemeli mietti ja raapi ankarasti päätään, muttei saanut järkytykseltään mitään järkevää sanaa suustaan.

Bertta puolestaan hengitti kiihkeästi ja kertoi nopeaan tahtiin, että oli ollut ihan normaalisti tulossa kylätalolle harjoituksiin, kun ambulanssi oli tullut tuhatta ja sataa vastaan. Eihän siinä auttanut, kun pistää tossua entistä tiuhemmin toisen eteen ja kipittää tulomatkalla olevan Orvokin pihaan, josko sieltä tihkuisi jotain tietoa. Ja sitähän tihkui. Orvokki, Tyyne ja muutama muukin vanhempi rouva olivat pihamaalla koolla. Orvokki siinä kertoi kädet huitoen, jotta hän sen Pöntisen Jaanan oli löytänyt sieltä metsätien varresta tajuttomana. Raukalla ei ollut ollut edes ulkotakkia, vaan ihan vaan kotimekko ja villasukat. Mihin lie oli kenkänsäkin hävittänyt. Orvokki itse oli ollut matkalla Tyynen luokse viemään vastapaistettuja korvapuusteja, kahvin ja viimeisimpien juorujen toivossa. Sydänhän siinä oli ihan meinannut pysähtyä säikähdyksestä. Tyttöparka oli maannut tien reunassa kuin märkä rätti. Orvokki oli mennyt kiireen vilkkaa Jaanan luo ja koitellut herättää ensin tätä huutelemalla tämän nimeä, vaan kun ei ollut mitään reagoinut, oli ruvennut sitten hirveästi huutamaan apua. Eihän kukaan mitään sieltä metsätieltä kuullut, mutta oli sitten muistanut, että onhan hänellä kännykkä taskussa. Mokoma kapula ei vaan ollut meinannut millään pysyä vapisevissa käsissä. Ensin oli vielä soittanut vahingossa pojalleen, vaan eihän hänestä mitään apuja ollut, kun asuu tätä nykyä Norjassa. Lopulta oli saanut näpyteltyä hätänumeron ja sai kutsuttua apua paikalle. Aika oli tuntunut matelevan hirmuisen hitaasti. Siinä ambulanssia odotellessa oli Orvokki koittanut lämmittää Jaanaa parhaansa mukaan omalla takillaan ja yrittänyt edelleen herätellä tyttöä. Joka yhtäkkiä olikin alkanut osoittaa elonmerkkejä ja mumissut jotain kummallisuuksia Säteestä, Mattiaksesta, Mariamista, Reijosta, moottoripyöräjengeistä, ajojahdista ja ties sun mistä. Tyttöparka. Ei ole tainnut hänen elämänsä olla helpoimmasta päästä ja nyt vielä tuommoinen onnettomuus.

Lue lisää...

Kesäjatkis 13

Säde Muuvaara

Hän ajatteli kerron itsestä, en tekemisistäni. Laukaisen joskus latauman. Yö oli ollut edellä kerrotun kaltainen. Yöunet olivat olleet katkonaisia. Ajatukset olivat laukanneet pehmeän petin lakanoissa pyörivän nuoren naisen, unen ja valveillaolon todellisuuden välimaastossa. Öisen unimaailman käsittämätön olotila, mistä ihmeestä tällaiset kuvat tulevat? Ilman mitään liitosta, todelliseen valveillaolon tapahtumiin tai ajatuksiin. Kuluneen yön kuvat  olivat melkein runokuvia, verratessa niitä tavallisiin uniin ja niiden lainalaisiin unikuviin. Aamun sarastava hetki, juuri se herkkä hetki kun hämärä luovuttaa voimansa nousevalle päivälle, ei ole tahdoton hetki. Se on hetki, inventaarin hetki. Yön ajatukset väistyvät uuden päivän tieltä taka-alalle vähitellen, tehden tilaa nousevalle päivälle.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 12

Jaana istui mietteissään ruosteisesti nitisevässä pihakeinussa. Tyynen kissan kiehnäsi taas hänen jaloissaan ja hyppäsi jopa syliin. Kissaa rapsutellen hän pohti, miksi Reijo oli tullut. Mies oli nojaillut keinuun, naureskellut Jaanan käytökselle ja selittänyt kaiken olevan väärinkäsitystä ja olleensa vielä huolissaankin.

-– Jaa-a, niinpä kai, mietti Jaana. Vaikka hän olikin kadonnut niin äkillisesti mökiltä, oli tuosta kaikesta aikaa jo kymmenen vuotta. Tuskin hän tuona yhtenä iltana niin lähtemätöntä vaikutusta oli mieheen tehnyt, ettei tämä ollut voinut häntä unohtaa. Toki hän itsekin oli Reijon muistanut. Vaikka mies olikin komea, hän oli kuitenkin muistanut Reijon aivan muista syistä ja kavahtanut tapaamista. Hänhän kuvitteli miehen sekaantuneen kaikenlaiseen hämärään ja vaaralliseen. Siis miksi? Sitä paitsi Reijohan oli onnellisesti naimisissa näyttävän näköisen Mariaminsa kanssa. Jaana ei kuitenkaan kaikesta miehen selittelystä ja kepeästä jutustelusta huolimatta ollut kyennyt kovin luontevasti olemaan tämän seurassa, eikä hän pitänyt siitä, että mies kaiken hymyn ja selittelyn lomassa kiristeli leukojaan, omituinen tapa. Ei siis ihme, että melko pian oli kiiltävä auto renkaat soraa ruopien kadonnut mutkan taakse.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 11

Jaana istui vanhassa pihakeinussa kirpeässä kevätilmassa. Lapsuuskodin pihapiiri on suunnilleen luonnontilassa. Kaikenlaisia kukkia, villejä ja puolivillejä kasvaisi kesällä luonnonkivistä tehtyjen käytävien välissä.

- Mistäs sinä siihen tupsahdit? Musta kissa on hipsinyt kyöhnäämään jalkoihin, kun hän päästelee leskenlehden kukkaa sormiensa välistä.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 10

 

Tyyne Muuvaara. Luja, sinnikäs, utelias, ohuthuulinen pitkä nainen. Ikänsä Kotvankylässä asunut. Kymmenen lasta, viisi tyttöä, viisi poikaa. Miehestään jo aika jättänyt. Poikansa Uolevi oli aikoinaan halunnut ottaa sukutilan vetovastuun. Ja kun Uolevi jäi leskeksi, Tyyne hoiti lapsenlapsiaan kuin omiaan. Uolevi oli aamusta iltaan töissä, reilun kuudenkymmenen hehtaarin peltojen ja kahdensadan hehtaarin metsien hoito piti miehen kiireisenä, siihen oli vielä päälle silmänkantamattomiin rantoja ja vuokramökkejä joita näin kevään alkaessa oli syytä huoltaa ja korjailla.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 9

Loistelamppujen valo häikäisi Mariamin valonarkoja, punareunaisia silmiä. Puutuolin rosoinen reuna painoi reisilihaksia. Mattiaksen Sisu-pastillit etoivat. Viimeisen päälle laitettu ja kammattu tumma, kiharainen hius hapsotti, kun hän hieroi ohimoitaan. Hän tunsi, miten koko päivän takaraivossa hiljalleen jyskyttänyt päänsärky odotti hetkeä jysäyttääkseen pään kipukivisateeksi, joka rauhoittuisi vain pimeässä, hajuttomassa ja äänettömässä huoneessa.

- Olisinpa Kuala Lumpurissa Reijon kanssa, enkä tässä sisäsiittoisessa kyläpahasessa, Mariam vaikeroi mielessään.

Lue lisää...