Blogit


Luotijunan kyydissä

Moikka vaan taas kaikille!

Tällä kertaa aiheenani olisi ja kuten otsikkokin kertoo on kokemukseni luotijunalla eli Shinkansenilla matkustamisesta. Matkustin kyseisellä kulkupelillä Tokiosta Kanazawaan ja takaisin. Ja voinen sanoa, että oli mukavin ja rauhallisin sekä tasaisin junakyytini ikinä.

Lue lisää...

Japanilainen joulu

LRM_EXPORT_209920032644942_20181230_131155663 Harajukun valot

Hei kaikille ja myöhästyneet jouluntoivotukset ja hyvät uudet vuodet!

Joululomani alkoi lauantaina 22.12.2018 ja kestää 7.1.2019 asti. Lomasta huolimatta kiire ei ole hellittänyt, vaan tekemistä ja koulutehtäviä riittää vielä näin lomallekin. Mutta shinkansenissa istuessani minulla oli juuri sopivasti aikaa kirjoittaa teille japanilaisesta joulunvietosta. Se nimittäin poikkeaa aika tavalla Suomen joulurauhatunnelmasta. Ja teknisten vaikeuksien vuoksi teksti tulee  nyt hiukan kuvia myöhemmin. Mutta takaisin aiheeseen.

Ensinnäkin Japanissa joulua ei varsinaisesti juhlita. Joulun ajan ja jouluaaton lähestymisen pystyi kyllä näkemään kaikista joulumainoksista sekä -koristeluista, mutta loman odotuksena sitä ei näkynyt. Täällä ihmiset olivat pääosin töissä läpi joulun, eikä käsitettä joululoma tunnuttu tuntevan työpaikoilla. Tämä ilmeni muun muassa puhuessani opettajieni ja ystävieni kanssa koulussa, jossa kaikki sanoivat samaa. Joulu tulee vietettyä työpaikoilla, hyvällä tuurilla 24.päivä oli vapaana joillakin.

Koulussa joulua juhlittiin pikkujoulujen muodossa. Näissä juhlissa pelasimme, söimme ja lauloimme joululauluja yhdessä opettajien oppilaiden kesken. Ruokina oli tavalliseen japanilaiseen tapaan kanaa sen eri muodoissa, sämpylöitä, hedelmiä sekä erilaisia karkkeja ja herkkuja. Pikkujouluja oli siis kahdet kappaleet, toiset opettajien järjestämänä ja toiset vaihto-opiskelijajärjestön järjestämänä. Molemmissa pikkujouluissa saimme vieraaksemme myös Suomesta tutun kuuraparran eli tunnetummin Joulupukin.

Eräs itselleni hämmentävä seikka oli, kun 24. Joulukuuta menin käymään kaupassa ostamassa jouluruokatarvikkeita. Nimittäin isoimmatkin kaupat olivat aivan normaalisti avoinna kello 11 asti. Ja pienemmät marketit nyt tietysti olivat avoinna 24h, kuten 365 päivänä vuodessa, olipa tilanne mikä tahansa.

Kaupoissa joulun pystyi näkemään suurina ruoka ja tavaran paljouksina, mutta Suomessa tuttuja jouluruuhkia ei näkynyt ainakaan paikallisessa tavaratalossa. Ja varsinainen joulu täällä taisi olla vasta 25.päivä, jolloin ihmisiä oli tavalliseen verrattuna paljon vähemmän liikenteessä, sekä pienet erikoiskaupat olivat suljettuna. Tietysti businessmieheä ja lukiolaisia näkyi matkalla töihinsä ja kouluihinsa tai harrastuksiinsa. Tämän pystyi päättelemään ihmisten asuista. Mutta edes 25.päivä joulua ei ollut havaittavissa Tokion päärautatieasemalla, missä ihmisiä riitti tavalliseen tapaan niin ettei aika ajoin päässyt liikkumaan minnekään suuntaan. 

Mutta palatakseni vielä joulunviettoon. Perinteinen tapa miten täällä vietetään joulua on syömällä KFC kanaa ja mansikkakermakakkua perheen tai muiden tärkeiden ihmisten ja ystävien kesken. Näin ainakin ihmiset kertoivat, kun kyselin perinteisiä japanilaisia tapoja viettää joulua. Ja näin hauskana faktana, KFC ravintoloihin on kuulemani mukaan varattava kuukausia etukäteen aika, jotta sieltä voi jouluna edes saada mitään ruokaa saati sitten friteerattua kanaa. Friteeratun kanan suosiota en epäile yhtään, sillä kanaa oli tarjolla lähes kaikkissa pikku marketeissa ja ravintoloissa take away -annoksina. Niitä mainostettiin joulun erikoistarjouksina.

Eli joulu siis tosiaankin oli hiukan erilainen, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Mutta hauska ja rentouttava se oli silti. Kelitkään eivät muistuttaneet kotipaikkakunnallani yhtään Suomalaista kylmää ja pimeää, sekä lumista joulua. Vaan jouluaattonakin lämpöä oli yhdeksisen astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Niinpä päätinkin lähteä etsimään lunta ja kylmyyttä aivan toiselta puolelta Japania, nimittäin Kanazawasta. Mutta siitä reissusta myöhemmin lisää monien kuvien kera.

Tässä tälle erää. Vielä kaikille oikein loistokasta Uutta vuotta 2019! Palataan.

- Inka

Markettien joulukakkuvalikoimia.

Shinjukun jouluvaloja.

Koulumme pikkujoulujen joulukakku.

Lue lisää...

Festivaalitunnelmia!

LRM_EXPORT_80352969299499_20181123_150202493 Mascots
















Hei vain jälleen kaikille ja hyvää marraskuuta!

Oletettavimmin Suomessa on jo aika viileää ja pikkupakkasia alkaa pitämään. Lunta ja joulua odotellaan jo innolla? Niin täälläkin, heti Halloweenin jälkeen kaikki koristeet vaihtuivat joulukoristeisiin ja jouluvaloja ilmaantui joka paikkaan. Varsinkin Tokiossa on jouluvalokoristelut vedetty äärimmilleen, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Tällä kertaa nimittäin ajattelin kertoa teille koulufestivaaleista, joita oli kolmet tälle syksyä. Jokaisella Josain kampuksella oli omansa, ja viimeisimmät olivat juuri viime viikonloppuna Kamogawassa olevalla turismin ja matkailun opiskelijoiden kampuksella. 

Lue lisää...

This is halloween!

20181031_233438 Halloween night in Shibuya







Heippa vaan kaikille jälleen!

Ja ensimmäiseksi pahoitteluni tauosta jo näin heti blogin alussa, mutta viime viikkoni oli buukattu täyteen halloweenin ja koulufestivaalien takia. Joten koska en kerennyt juurikaan olemaan kotona, niin en kerennyt avata konettakaan päivittääkseni näistä monista hienoista tapahtumista johon pääsin osaksi. Nyt kuitenkin ajattelin päivittää teille Japanin halloween juhlintaa, ja myöhemmin tällä viikolla päivitän viikonloppuna olleista kouluni festivaaleista. 

Lue lisää...

Arkeni Japanissa

20181022_205638




Moikka vaan kaikille!

Tässäpä tulisi nyt ensimmäinen blogipäivitykseni täältä Japanista. Olen ollut täällä nyt puolitoista kuukautta, ja pahimman kiireen ollessa takana päin koin, että nyt olisi hyvä aika  alkaa kirjoittelemaan tuntemuksistani ja kokemuksistani täällä.

Lue lisää...

Esittely

shibuya-kansi

Moi kaikille! Tässä vähän enemmän tietoa minusta eli blogin kirjoittajasta.

Lue lisää...

Kadonnut sinappi, joulutarina

Anna tuli tuohtuneena olohuoneeseen ja katsoi Samia.

– Ei oo sinappia!

Lue lisää...

Kesäjatkis 18, Grande Finale

Eemeli Sorvi katseli itseään peilistä ja oli tyytyväinen kuvaansa. Kuusikymmentä täytettyään mies on parhaimmillaan, hän tuumi omahyväisenä itsekseen. Hän oli tyytyväinen asioitten kulkuun. Kaiken sotkun ja katastrofaalisten tapahtumien jälkeen oli edessä ensi-ilta ja siitä näyttäisi tulevan huikea. Toki Jane, siis Jaana oli edelleen koomassa. Huoli ilmestyi harmaana ryppynä kasvoille. Hän todellakin toivoi sydämensä jokaista yhä rytmissä sykkivää solua myöten, että Jaana avaisi silmänsä, ah niin kauniitkin. Eemeli nosti käden rinnalleen ja katsoi ylevästi kaukaisuuteen. Hän toivoi, että nuo Jaanan kauniit silmät avautuisivat ja näkisivät Mattiaksen, joka uskollisen, jos ei nyt koiran, niin ainakin palvelijan lailla oli istunut sairaalasängin vierellä kaiken harjoituksista liikenevän aikansa. Tosiaan, Mattias oli suorastaan ryhdistäytynyt. Kotvakievarin isäntä varmaan itki itsensä iltaisin uneen menetettyään niin tuottavan asiakkaan. Rakastunut raukka, mietti Eemeli.

Näytelmän harjoitukset olivat sujuneet hyvin, ei vaan suorastaan erinomaisesti, yli odotusten, upeasti! Sisäänpäin kääntynyt, itseriittoinen hymy ilmestyi peiliin. Eemeli yritti saada hiuksiaan asettumaan otsalta sivuille taiteellisesti korvan taakse. Olisikohan keskijakaus hyvä, hän mietti. Onneksi sentään Mariam oli toipunut, joskin leikkauksen se oli vaatinut, mutta kuitenkin. Tänään Mariamin oli joka tapauksessa tyytyminen seuraamaan esitystä katsomon puolelta.

Lue lisää...

Kesäjatkis 17

Eemeli Sorvi hieroi tyytyväisenä käsiään yhteen. Pian alkaisivat toiset näytelmäharjoitukset. Homma oli kuin olikin lähtenyt käyntiin, vaikka kaikkea häslinkiä olikin kerennyt tapahtumaan. Toki ensimmäiset näytelmäharjoitukset olivat olleet hyvin hapuilevat ja takkuilevat, mutta niinhän ne aina alussa. " Sydänten pitopalvelu" Eemeli lausui näytelmän nimen huuliensa välistä arvokkaasti. Tarina vanhasta kauniista maalaispihapiiristä, Sydännotkosta, jonka ikänsä Etelä-Suomessa asunut pariskunta ostaa aikomuksenaan tehdä paikasta pitopalvelua järjestävän paikan. Tarinoita ja sattumuksia paikan sisällä. Erilaisia ihmiskohtaloita. Persoonallisia työntekijöitä ja salaisuuksia pinnan alla. Eemeli oli erittäin tyytyväinen roolivalintaan Bertan suhteen. Tämä kävi kuin nenä päähän Sydännotkon rouvaksi, joka oli sanavalmis ja suurisuinen. Tälle naiselle ei pottuiltu. Ja tuhmimpiinkin vitseihin tämä vain heilautti nokkavasti rintojaan ja nauroi niin että kattilat kaapeissa helisivät. Säteestä hän ei pystynyt sanomaan samaa. Eemelin mielestä pankkivirkailijan rooliin olisi käynyt vanhempi, itsevarmempi ja näyttävämpi nainen. Säde kyllä yritti kovasti, mutta tietäähän sen, ei iän tuomaa aikuisen naisen karismaa pysty opettelemaan, sen täytyy kasvaa iän mukana...ja toisille sitä on suotu ja toisille ei. Mutta minkäs teet, naisrooleihin ei ollut tarjolla nyt muita. Säteen täytyi kelvata. Viimeksi Eemeli oli vahingossa päästänyt suustaan.." Sinun täytyy unohtaa tuo hiirulaisuutesi ja päästää naarassusi irti." Saman tien Säteen ilmeen nähdessään, hän oli halunnut vetää sanansa takaisin. Säde oli tuijottanut varpaankärkiään alahuuli mutrulla kuin pienellä pettyneellä lapsella. Eemeli katsahti ikkunasta. Tyyne Muuvaara vilahti jälleen kylätalon ohi. Sen jälkeen kun Jaana Pöntynen ja Mariam olivat joutuneet sairaalaan, oli Tyyne polkenut pyörällään jatkuvalla syötöllä kylätalon ohi. Välillä Orvokki ajeli muka muina miehinä mopoautollaan Kotvakievarin  suuntaan, vaikka sokeakin näki kuinka hän kaula pitkällä kurkki kylätalon pihaan päin. Koko kotvankylä tuntui olevan sekaisin. Mariamin kolkkaus oli käynnistänyt poliisitutkinnat. Poliisit kiertelivät rikospaikalla ja oksissa liehui keltaisia muovinauhoja. Olihan Eemelikin järkyttynyt asiasta, mutta nyt ei ollut aikaa vaipua liialliseen järkytystilaan. Nyt oli aika saada näytelmä valmiiksi.

Säde istui huoneessaan peilin edessä. Näytelmäharjoitukset alkaisivat kohta. Täytyi pitää kiirettä. Hän rupesi availemaan lämpörullia tukastaan. Hän oli käynyt viikolla kaupungissa parturissa ja tehnyt jotain erittäin radikaalia. Vaalea  tukka oli värjätty kauniilla punertavan kuparisella mahongilla. Samalla reissulla hän oli käynyt poistattamassa hammasrautansa sekä kierrellyt kaikki naistenvaateliikkeet läpi. " Vai muka hiirulainen. " Säde kuiskasi tuimasti ja katsoi tyytyväisenä peilikuvaansa. peilistä katsoi siro nainen jonka punertavat kiehkurat lepäsivät kiharaisina olkapäillä. Huulet olivat kirkkaanpunaiset. Tuuheat pitkät mustat ripset reunustivat vihreitä silmiä. Vielä loppusilaus, Säde vetäisi päälleen kirkkaanpunaisen ihoa nuolevan kotelomekon ja laittoi jalkaansa valkeat upeat, pitkäkorkoiset korkokengät. Hän katsoi seinällä komeilevaa Mattiaksen suurennettua kuvaa, Mattias seisoi kuvassa niin itsevarman näköisenä. " Voi Mattias kulta, mitäs sanot, olenko mielestäsi kaunis? Annathan anteeksi minulle sen typerän läpsäisyn. Minä rakastan sinua niin kovin. " Oli aika mennä. " Et kai sie hyvä tyttö meinnoo tuon näkösenä jonnekkii lähttee!? " Tyyne huusi kauhistuneena, hengittäen raskaasti ja laittaen järkyttyneen näköisenä takkiaan naulaan. Säde ei lotkauttanut korviaan vaan meni lanteet kepeästi heiluen Tyynen ohi ja laittoi ulko-oven paukahtaen kiinni

Lue lisää...

Kesäjatkis 16

Mattias tuli viimeisenä sisälle, oltuaan seuraamassa sairasauton lähtöä, nostaen samalla hötäkässä kaatuneen Röntykäisen pappamopon pystyyn rappusten vieressä. Istuimet olivat kaikki käytössä. Vain pöydässä, jossa oli penkit kahden puolen, hän nuomasi Bertan vieressä vapaan tilan.

- Bertta, siirrätkö vähän bersett, anteeksi, hyvin muodostunutta takalistoasi.

Lue lisää...