Nousevan auringon alla

Vaihto-opiskelijana Japanissa.

Arkeni Japanissa

20181022_205638

Moikka vaan kaikille!

Tässäpä tulisi nyt ensimmäinen blogipäivitykseni täältä Japanista. Olen ollut täällä nyt puolitoista kuukautta, ja pahimman kiireen ollessa takana päin koin, että nyt olisi hyvä aika  alkaa kirjoittelemaan tuntemuksistani ja kokemuksistani täällä.

Ensinnäkin lyhyt selitys siitä miksi valitsin vaihto-opiskelumaakseni juuri Japanin. Kaikkihan alkoi siis siitä, kun aloin 15-vuotiaana teininä kuuntelemaan Japanilaista musiikkia ja lukemaan japanilaisia sarjakuvia, joka tunnetaan paremmin mangana. Myös Japanilaiset piirrosanimaatiot eli anime tuli elämääni samoihin aikoihin. Näiden harrastusten ja kiinnostusten myötä kiinnostuin myös Japanin kulttuurista, ja halusin oppia siitä lisää. Niinpä lukioaikoinani aloin opiskelemaan Japanin kieltä ja kulttuuria, jota kerkesinkin opiskella parin vuoden ajan ennen kuin jouduin lopettamaan opiskelun muiden kiireiden myötä. Kuitenkin tänä aikana aloin haaveilemaan pääsystä Japaniin, joko reissuun tai mielellään vaihto-opiskelemaan, joten suunnittelinkin opiskeluni ja tulevaisuuden suunnitelmani niin, jotta pystyisin toteuttamaan monivuotisen unelmani jossain vaiheessa ja täällä sitä nyt ollaan. Tähän voisin siis sanoa, että haaveisiin ja unelmiin kannattaa uskoa ja niitä kannattaa ehdottomasti toteuttaa.

Japani on täyttänyt ja ylittänyt kaikki haaveeni ja mielikuvani, joita minulla oli tänne tullessa. Olen täysin rakastunut tähän kulttuuriin ja maahan, vaikkakin ensimmäisenä iltana saapumiseni jälkeen Japania riepotteli Jebi-taifuuni. Ei kyseinen myrsky kuitenkaan saanut minua kaipaamaan kotiin, ennemminkin otin vastaan sen haasteena oppia kestämään kulttuurimuutoksen lisäksi valtava ilmaston vaihdos suomen kylmyydestä Japanin kosteaan helteeseen. Säästä nyt kun puhutaankin, voinkin mainita että syksy on Japanissa hyvin erilainen. Säät olivat koko syyskuun ajan vielä pääasiassa aurinkoiset ja äärimmäisen lämpimät siinä missä Suomessa jo välillä sateli luntakin maahan, tai ainakin sain lumisia terveisiä Suomesta jo syyskuussa. Ja Helle täällä kun ei ole Suomen kuivaa hellettä vaan todella kosteaa ja hiostavaa hellettä, minkä takia jouduinkin ostamaan jonkun verran uusia kesävaatteita, sillä enhän ollut osannut varautua moisiin lämpötiloihin. Seuraavana muutamia kuvia ensimmäisiltä viikoiltani täältä, ja kuten näkyy niin pilvistä huolimatta keli oli enemmänkin kesäinen kuin syksyinen.

 

Muutenkin alku ei ollut aivan niin sujuvaa kuin olisi voinut, mutta pienet vaikeudethan kuuluvat asiaan kun lähtee uuteen maahan ja kulttuuriin. Mutta onneksi tutustuin nopeasti muihin vaihto-opiskelijoihin, ja he ovat olleet apuna, mikäli vaikeuksia on ollut. Muutenkin ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja auttavaisia vaikka joskus ulkomaalaisiin suhtaudutaankin ehkä hieman kylmästi.  Itse en kuitenkaan ole kokenut niin sanottua syrjintää kuin yhdessä ravintolassa, mutta sekin johtui todennäköisesti siitä, että paikassa ei puhuttu juurikaan englantia ja Japanin kielen taidossani on paljon hiomisen varaa. Ihmiset tosin nykyisessä kotikaupungissa tuijottivat ensimmäisen kolmen viikon ajan meninpä minne tahansa, mutta tuijottaminen johtuu pitkälti vaaleista hiuksista ja muutenkin vaaleasta hipiästä, täällä kun blondeja ei ihan hirveästi näy vaikkakin koulumme onkin kansainvälinen yliopisto. 

Koulumme alkoi täällä vasta 23. päivä syyskuuta, mutta sitä ennen meillä oli jonkin verran orientaatiota, joissa tutustuimme koulun käytäntöihin ja valitsimme kursseja. Meillä oli myös 18.päivä syyskuuta tervetuliaisseremonia, jonne meidän piti olla pukeutuneena niin sanottuun business-pukuun, joka siis tarkoittaa miehille housupukua ja kravattia sekä naisille housupukua tai hame-jakku -yhdistelmää. Ja mitä tummempi puku sen virallisempi ja paremmin se sopi tapahtumaan, itselläni oli kuitenkin harmaa jakkupuku, joka sekin oli kuulemma aivan sopiva kyseiseen tilaisuuteen. Koulupukua meillä ei kuitenkaan ole, vaikka koululla näkeekin oppilaita pukeutuneina valkoisiin kauluspaitoihin ja tummiin puvun housuihin sekä kravattiin. Kyseiset oppilaat ovat kuitenkin  baseball-joukkueen jäseniä ja heille on ilmeisesti määrätty koulupukupakko, ainakin näin kuulin muilta opiskelijoilta. 

Koulu on kuitenkin ollut todella mukavaa, ja olen tutustunut ihmisiin nopeasti erilaisten tapahtumien ja retkien kautta. Välillä kuitenkin on ollut hankaluuksia, kun ihmiset eivät välttämättä puhu sanaakaan englantia ja tosiaan kuten mainitsin Japanin kieleni ei ole parhaimmasta päästä, pärjään peruselämässä, mutta syvällisiin keskusteluihin kielitaitoni ei kuitenkaan riitä vielä. Opiskelen kieltä kuitenkin kahdeksan tuntia viikossa, joten olenkin luvannut itselleni, että pystyn käymään suhteellisen hyviä keskusteluja täysin japaniksi ensi helmikuuhun mennessä. Median kursseja ei nyt syksy kaudelle ollut kovin montaa tarjolla englannin kielellä mutta muutama kuitenkin. Koulua on Suomen tapaan viitenä päivänä viikossa, mutta päivät alkavat onneksi huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa, mistä näin aamu-unisena olen äärimmäisen onnellinen. Ensimmäinen tunti alkaa vasta 9:30 ja koulupäivä voi kestää 18:20 asti. Joten päivät ovat välillä suhteellisen pitkiä, mutta omassa tapauksessani minulla on hyppytunteja, joilla kerkeää opiskella testeihin ja tehdä läksyjä sekä nähdä ihmisiä. Suomeen sukulaisiin yhteydenpito on kuitenkin välillä hankalaa kuuden tunnin aikaeron vuoksi, Japanissa kellon ollessa esimerkiksi yhdeksän illalla on kello Suomessa vasta kolme iltapäivällä.

Tässäpä tarinaa näin ensimmäiseksi kerraksi. Mikäli herää kysymyksiä tai olisi halua kuulla jostain asiasta tarkemmin, niin kommenttikenttään saa laitella ehdotuksia aiheista, jotka ihmisiä kiinnostavat. Sekä totta kai kysymykset otan mielelläni vastaan ja vastailen niihin parhaani mukaan. Nyt loppuun vielä muutama katukuva. Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja ensi kertaan! :)

 

Shinjukun katuja....

 Oma kotikatuni.