Sotkumia

Blogin kullakin kirjoittajalla on omat vahvuutensa ja mieltymyksensä: kuka kirjoittaa runoja, kuka satuja ja tarinoita, kuka paikallishistoriaa ja tiedettä, kuka proosaa.

Kesäjatkis 17

Eemeli Sorvi hieroi tyytyväisenä käsiään yhteen. Pian alkaisivat toiset näytelmäharjoitukset. Homma oli kuin olikin lähtenyt käyntiin, vaikka kaikkea häslinkiä olikin kerennyt tapahtumaan. Toki ensimmäiset näytelmäharjoitukset olivat olleet hyvin hapuilevat ja takkuilevat, mutta niinhän ne aina alussa. " Sydänten pitopalvelu" Eemeli lausui näytelmän nimen huuliensa välistä arvokkaasti. Tarina vanhasta kauniista maalaispihapiiristä, Sydännotkosta, jonka ikänsä Etelä-Suomessa asunut pariskunta ostaa aikomuksenaan tehdä paikasta pitopalvelua järjestävän paikan. Tarinoita ja sattumuksia paikan sisällä. Erilaisia ihmiskohtaloita. Persoonallisia työntekijöitä ja salaisuuksia pinnan alla. Eemeli oli erittäin tyytyväinen roolivalintaan Bertan suhteen. Tämä kävi kuin nenä päähän Sydännotkon rouvaksi, joka oli sanavalmis ja suurisuinen. Tälle naiselle ei pottuiltu. Ja tuhmimpiinkin vitseihin tämä vain heilautti nokkavasti rintojaan ja nauroi niin että kattilat kaapeissa helisivät. Säteestä hän ei pystynyt sanomaan samaa. Eemelin mielestä pankkivirkailijan rooliin olisi käynyt vanhempi, itsevarmempi ja näyttävämpi nainen. Säde kyllä yritti kovasti, mutta tietäähän sen, ei iän tuomaa aikuisen naisen karismaa pysty opettelemaan, sen täytyy kasvaa iän mukana...ja toisille sitä on suotu ja toisille ei. Mutta minkäs teet, naisrooleihin ei ollut tarjolla nyt muita. Säteen täytyi kelvata. Viimeksi Eemeli oli vahingossa päästänyt suustaan.." Sinun täytyy unohtaa tuo hiirulaisuutesi ja päästää naarassusi irti." Saman tien Säteen ilmeen nähdessään, hän oli halunnut vetää sanansa takaisin. Säde oli tuijottanut varpaankärkiään alahuuli mutrulla kuin pienellä pettyneellä lapsella. Eemeli katsahti ikkunasta. Tyyne Muuvaara vilahti jälleen kylätalon ohi. Sen jälkeen kun Jaana Pöntynen ja Mariam olivat joutuneet sairaalaan, oli Tyyne polkenut pyörällään jatkuvalla syötöllä kylätalon ohi. Välillä Orvokki ajeli muka muina miehinä mopoautollaan Kotvakievarin  suuntaan, vaikka sokeakin näki kuinka hän kaula pitkällä kurkki kylätalon pihaan päin. Koko kotvankylä tuntui olevan sekaisin. Mariamin kolkkaus oli käynnistänyt poliisitutkinnat. Poliisit kiertelivät rikospaikalla ja oksissa liehui keltaisia muovinauhoja. Olihan Eemelikin järkyttynyt asiasta, mutta nyt ei ollut aikaa vaipua liialliseen järkytystilaan. Nyt oli aika saada näytelmä valmiiksi.

Säde istui huoneessaan peilin edessä. Näytelmäharjoitukset alkaisivat kohta. Täytyi pitää kiirettä. Hän rupesi availemaan lämpörullia tukastaan. Hän oli käynyt viikolla kaupungissa parturissa ja tehnyt jotain erittäin radikaalia. Vaalea  tukka oli värjätty kauniilla punertavan kuparisella mahongilla. Samalla reissulla hän oli käynyt poistattamassa hammasrautansa sekä kierrellyt kaikki naistenvaateliikkeet läpi. " Vai muka hiirulainen. " Säde kuiskasi tuimasti ja katsoi tyytyväisenä peilikuvaansa. peilistä katsoi siro nainen jonka punertavat kiehkurat lepäsivät kiharaisina olkapäillä. Huulet olivat kirkkaanpunaiset. Tuuheat pitkät mustat ripset reunustivat vihreitä silmiä. Vielä loppusilaus, Säde vetäisi päälleen kirkkaanpunaisen ihoa nuolevan kotelomekon ja laittoi jalkaansa valkeat upeat, pitkäkorkoiset korkokengät. Hän katsoi seinällä komeilevaa Mattiaksen suurennettua kuvaa, Mattias seisoi kuvassa niin itsevarman näköisenä. " Voi Mattias kulta, mitäs sanot, olenko mielestäsi kaunis? Annathan anteeksi minulle sen typerän läpsäisyn. Minä rakastan sinua niin kovin. " Oli aika mennä. " Et kai sie hyvä tyttö meinnoo tuon näkösenä jonnekkii lähttee!? " Tyyne huusi kauhistuneena, hengittäen raskaasti ja laittaen järkyttyneen näköisenä takkiaan naulaan. Säde ei lotkauttanut korviaan vaan meni lanteet kepeästi heiluen Tyynen ohi ja laittoi ulko-oven paukahtaen kiinni

Kylätalolla oli jo täysi tohina päällä. Eemeli oli päässyt vauhtiin, suorastaan liekeissä, voisi parhaiten kuvailla. Eemelin suurin intohimo oli teatterin ohjaaminen ja kun hän pääsi sen pariin, hän vajosi täysin teatterimaailmaan ja omien näkemystensä ja ajatustensa kuohuihin. - Mattias, sinä menet tuonne ja pue jo roolivaatteet päälle! Muista sitten, että sinun täytyy saada hahmoosi tietynlaista juroutta..sinä olet vahva, miehinen, salaperäinen. sinä olet mies joka murisee ja vie ja naiset vikisee. Sinä olet maatilojen kuuma uros joka ajaa traktoria ylävartalo paljaana ja jonka tukassa heiluu heinänkorsia. Sinä puolestasi Iivari, näytä enemmän aviomieheltä, muista sinun vaimosi on Bertta!! Olet kuin löysä lapamato! Sinun täytyy katsoa Berttaa rakastaen, niin kuin vaimoa katsotaan. Bertta! Tällä kerralla vähemmän ronskeja vitsejä...ja muista että helsinkiläinen rouva ei voi puhua viäntää ja kiäntää tätä murretta, sinun täytyy puhua osin ainakin Helsinkiä..niin..Ja Reijo, hahmoa kehiin, enemmän sulavaa liikendintää ja roolivaatetta niskaan niin päästään paremmin tunnelmaan..eikös joo! Minnekkäs se Säde on jäänyt!? Hän on yleensä niin täsmällinen. "

Säde asteli ovelle valkeat korkokengät kopisten. Normaalisti hän olisi painanut katseensa ujosti lattiaan, mutta tällä kertaa hän pakotti leukansa ylväästi ylös ja huomasi nauttivansa katsoessaan pyöreitä hämmästyneitä silmiä ja alas valahtaneita leukoja.


Jatkuu...

Marjo Siimestö