Sotkumia

Blogin kullakin kirjoittajalla on omat vahvuutensa ja mieltymyksensä: kuka kirjoittaa runoja, kuka satuja ja tarinoita, kuka paikallishistoriaa ja tiedettä, kuka proosaa.

Kesäjatkis osa 11

Jaana istui vanhassa pihakeinussa kirpeässä kevätilmassa. Lapsuuskodin pihapiiri on suunnilleen luonnontilassa. Kaikenlaisia kukkia, villejä ja puolivillejä kasvaisi kesällä luonnonkivistä tehtyjen käytävien välissä.

- Mistäs sinä siihen tupsahdit? Musta kissa on hipsinyt kyöhnäämään jalkoihin, kun hän päästelee leskenlehden kukkaa sormiensa välistä.

-Oletkos Muuvaaran Tyynen kissa? Sehän tässä lähin asukas on.

Talon seinistä on maalikerros rapistunut, kuten ikkunanpuitteistakin. No mitäpä tuolla nyt niin suurta väliä on, kun talo on asumiskelpoinen. Nuohooja Paavo oli todennut tulisijat kunnollisiksi.

Jaanan vanhemmat olivat menehtyneet auto-onnettomuudessa. Erinäisten sattumusten ja perusteettomien syytösten vuoksi Jaana oli päättänyt muuttaa henkilöllisyyttään kotikylään palatessaan. Onneksi kukaan ei ollut tunnistanut häntä. Tälläisiä varsin tavanomaisia piirteitä voi melkolailla muutella hiusmalleilla ja meikillä.

Kaikki tuntui olevan kohdallaan Jaanan elämässä. Työn löytyminen naapurikunnasta ja tuntemattomana esiintyminen oli hauskaa ja jännittävää. Hän nautti rauhasta ja hiljaisuudesta kiireisten ja hektisten työ- ja opiskeluvuosien jälkeen Tukholmassa.

Jaana kuuli auton kääntyvän pihatielle. Eihän tänne kenenkään pitänyt tulla. Kiiltävä, tummansininen auto rullaa renkaat soratiellä rapisten ja pysähtyy. Ruskettunut, pitkä mies astelee Jaanan eteen, katsoo vakaasti silmiin.

- Luuletko, etten tunnistanut sinua näytelmäkerhon kokoontumisessa, vaikka oletkin koettanut tehdä itsestäsi erinäköisen? Olet velkaa vastauksen, miksi katosit silloin saavuttuamme sinne rantahuvilalle?

Jaana kurottautuu keinusta ja tuntee polviensa tutisevan, ja täysin yllättyneenä sopertaa vastaustaan.

- Ku..kun lähdit hakemaan meille jotain yöpalaa keittiöstä, seurasin sinua käytävään. Näin sisäpihalla Harrikka-rivistön ja nahkaliivikerhon lipun. Kuulin selvästi, mitä erään raollaan olevan oven takana puhuttiin: "Tämä bimbo tulee saamaan saman käsittelyn ja annostuksen kuin ne ukrainalaistytöt ja viikon päästä on valmista kauppatavaraa." Sieppasin käsilaukkuni ja häippäsin ikkunasta, piikkaritkin jäivät.

Reijo Skögenberg on hetken mietteissään ja purskahtaa sitten nauramaan.

- Jan, se kaverini, on kirjailija. Hän oli vielä hereillä ja halusi lukea muutaman rivin tekeillä olevasta romaanistaan, joka käsittelee ihmiskauppaa. Jos salakuuntelit hieman kauemmin, olisit kyllä tajunnut asian.

- Niin, olihan siellä moottoripyöräkerhon porukkaa majoittuneina piharakennuksiin. Taisipa olla jotain Gospelraiderseja. Olin oikeasti huolissani sinusta ja etsiskelin koko aamuyön. Enhän tiennyt sinusta kuin etunimen, edes puhelinnumeroita ei ehditty vaihtaa.

Jatkuu...

                                                                                             Mauri Siimestö