Nousevan auringon alla

Vaihto-opiskelijana Japanissa.

Luotijunan kyydissä

Moikka vaan taas kaikille!

Tällä kertaa aiheenani olisi ja kuten otsikkokin kertoo on kokemukseni luotijunalla eli Shinkansenilla matkustamisesta. Matkustin kyseisellä kulkupelillä Tokiosta Kanazawaan ja takaisin. Ja voinen sanoa, että oli mukavin ja rauhallisin sekä tasaisin junakyytini ikinä.

Liput Shinkanseniin olivat suhteellisen kalliit, omat matkani maksoivat 13 000 ¥ per suunta, eli noin reilut 100 € suunta. Tähän hintaan oli siis sisällytetty opiskelija-alennus, joka on 20%. Ja opiskelija-alennukseen minun oli saatava koulultani erityinen juuri Shinkansenille tarkoitettu lupalappu, jonka anomiseen meni muutama päivä, eikä alennusta olisi saanut ilman sitä. Tuon kyseisen lappusen takia en myöskään voinut ostaa Shinkansenin lippuja, niiden omista automaateista, vaan jouduin jonottamaan liput palvelutiskiltä. Mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli huomattavasti vaivattomampaa, kuin vääntää japaninkielisten lippuautomaattejen kanssa.

Niille ketkä eivät tiedä mikä on Shinkansen on japanilainen luotijunaverkosto, jolla pääsee Tokiosta tai Tokioon mistä päin Japania tahansa. Shinkansenien huippunopeus vaihtelee 240-320 km/h välillä riippuen matkan pituudesta ja junamallista.

Kokemuksena Shinkansen on sellainen, jota voin lämpimästi suositella jokaiselle. Shinkansenit eroavat muista junista jo pelkältä ulkomuodoltaan, junan keula nimittäin muistuttaa enemmän linnun nokkaa, joka tekee siitä virtaviivaisemman. Myös kyyti poikkeaa suuresti tavan junista, sillä siinä missä tavan junat heiluvat ja meluavat, on Shinkansen hiljainen ja tasainen, jotta ikunalaudalle voi laittaa kolikon pystyyn ja se ei värähdäkään. Joten Shinkansenin suurta vauhtia ei huomaa muusta kuin ikkunasta ulos katsomalla. Liikkeelle lähdössä tuntuu pieni nytkähdys, mutta muuten heiluntaa ei ole. Henkilökohtaisesti vertaisin Shinkansenilla matkustamista ennemmin lentämiseen kuin normaaliin junamatkailuun sen tasaisuuden ja vauhdin takia.

Paikkoja junassa on sekä varattuja että varaamattomina, ja lipun ostopaikasta riippuen saat joko osoitetun paikan tai muuten joudut metsästämään vaunuja, jotka sanovat 'unreserved'. Mennessä päin en saanut osoitettua paikkaa vaan jouduin etsimään vaunut, joissa oli vapaat paikat ja istuuduin kohdalle joka tuntui hyvältä. Takaisin tullessa sain osoitetun paikan ja oikea vaunu oli helppo löytää, sillä sisäänmenoportit osoittivat mihin mikäkin vaunu pysähtyy. 

 Shinkansenin sisätilat olivat oikein mukavat ja viihtyisät matkustaa. Muun muassa jalkatilaa oli junassa VR:n juniin verrattuna tuplasti enemmän. Ja omalta paikalta ei tarvinnut liikkua ollenkaan muuten kuin vessahädän yllättäessä. Sillä nälän tai janon iskiessä, ei tarvinnut lähteä etsimään ravintolavaunua. Vaan niin sanottu 'ravintolavaunu' oli liikkuva kärry, jollaisia näkee yleensä lentokoneessa. Junan työntekijä työnteli kärryä tasaisin väliajoin läpi junan ja hänelle huikkaamalla pystyi kärrystä ostamaan syötävää tai juotavaa. 

Muutenkin molemmat matkat olivat rauhallisia. Kaikki istuivat rauhassa paikoillaan, ja nukkuivat tai muuten lepäsivät. Matka oli hiljainen, eikä edes samassa vaunussa matkustaneet lapset alkaneet itkemään tai huutamaan, kuten yleensä voisi olettaa. Istuintakin pystyi kallistamaan reilusti, ilman että osui takana istuvaa naamaan, tästä voinee kiittää suurta jalkatilaa. Myös maisemat olivat kauniita ja hyvää musiikkia kuunnellessa matka tuntui menevän melkein liiankin nopeasti. Junassa oli myös tavalliseen tapaan latausmahdollisuus, mikä pelasti minut menomatkalla, sillä puhelimeni akku oli aivan lopussa junaan päästessäni. Tosiaan voin suositella ihan jokaista kokeilemaan Shinkansenia, mikäli saa vain mahdollisuuden. Se on tosiaan oikein hieno kokemus, ja melkein toivoisin, että Suomeenkin tulisi yhtä tasaiset ja nopeat junat. 

Mutta tässä taas tälle erää. Mikäli kommentteja ja aihetoiveita on, voi niitä lähettää alla olevan kommenttikentän lisäksi myös seuraavaan sähköpostiin:

 

 

Hyvää viikonloppua!

- Inka