Reijon röntgenkatse sai Mariamin verenpaineen kohoamaan. Viime viikolla lääkäri oli jo varoittanut häntä liiasta hermorasituksesta, kehottanut hakeutumaan lisätutkimuksiin ja varautumaan leikkaukseen. Nyt vasenta kättä särki ja sydän muljahteli pahaenteisesti. Hädissään Mariam tapaili käsilaukusta visusti piilossa pitämäänsä nitropurkkia. Hän ei halunnut kenenkään tietävän, miten sairas hän oli. Sairaus oli heikkoutta, rangaistus, niin hänelle oli opetettu pienestä pitäen. Hän oli vahva ja voimakas naarastiikeri, kovan kuoren alle heikkoudet piilottava.
Antero reagoi salamannopeasti ja kaappasi Mariamin syliinsä ennen kuin nainen kaatui pitkin pituuttaan lattialle. Anteron rintaa vasten päätä painaen Mariam sopersi vaivoin, sinisin huulin: - Nitrot, käsilaukussa. Antero huusi: -Tilatkaa ambulanssi, heti! ja kaivoi nitropurkkia Mariamin käsilaukusta. Kaikki olivat jähmettyneet paikoilleen, toimintakyvyttöminä. Ensimmäisenä tokeni Bertta, joka kaivoi puhelimensa esiin ja soitti tärisevin käsin hätäkeskukseen. Mitä Orvokki ja Tyyne tuumivat, kun kuulevat tästä uudesta käänteestä? Ensin Jane ja nyt Mariam. Pitää varata kokonainen pullapitko ja avata uusi paketti aromimokkaa, kun asiaa kahvipöydässä yhdessä puidaan, Bertta pohti.