Blogit


Kesäjatkis osa 5

Sorvi oli vanha tekijä. Hänen ohjaamiaan pieniä näytelmiä ja sketsejä oli esitetty jo useita vuosia, eli kausia teatterikielellä. Työskentely harrasteteatterin parissa oli ollut hänelle terapiaa parhaasta päästä. Niin nytkin talven kääntyessä kevään puolelle.

Uusia hyviä näytelmiä oli tilattavissa roppakaupalla netistä. Sinne otti yhteyttä Sorvi. Olisi tarvetta kesäkomediasta. Vastasi vastaaja: Lähetämme ajantasaluettelon alkuviikosta, saatte katsella sopivan.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 4

Hänen osansa taitaisi taas olla humiseva puu tai tähtitaivaan miljoonas tähti, kuten aina koulun juhlanäytelmissäkin. Oliko kukaan edes huomannut hänen läsnäoloaan? Säde käveli pitkin kuraista märkää tietä, katseli sulamisveden soljumista kivien kiemurtamaa uomaa. Hänen suuri haaveensa oli olla jonakin päivänä suuri näyttelijä. Vielä hän pyrkisi teatterikorkeaankin vaikkei tänä vuonna loppujen lopuksi ollut uskaltanutkaan, kun oli ajatellut, etteivät ne häntä kuitenkaan tahtoisi.

Hänellä oli haave tai oikeastaan kaksi, mutta ne olivat yhtä ja samaa suurta haavetta molemmat. Hän halusi näytellä. Hän halusi näytellä nimenomaan Mattias Nyholmin kanssa. Säde oli seurannut Mattiaksen uraa, nähnyt kaiken, missä Mattias oli ollut mukana. Ja nyt hän oli saanut merkin. Johdatus oli tuonut Mattiaksen tänne, hänen oman kylänsä kesäteatteriin. Se ei ehkä sinänsä ollut ihme, olihan Mattias alun perin Kotvankylän poikia vaikka olikin jo aikoja sitten muuttanut luomaan uraa maailmalle. Pahat kielet puhuivat, että Mattias oli potkittu maakuntateatterista juopottelun ja kyvyttömyyden takia, mutta Säde tiesi sen olevan vain kateutta. Hän oli varma, että kohta jo Mattiasta rukoiltaisiin polvillaan palaamaan.

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 3

Jane Pont, alias Jaana Pöntynen tunsi sydämensä melkein pysähtyvän. Muistot kymmenen vuoden takaa tulvahtivat mieleen, kohtaaminen Tukholmassa, Sveavägenin Estelle-diskossa, katseiden vaihto baaritiskillä.

- Jaa, sinäkin olet Suomesta!

Lue lisää...

Kesäjatkis osa 2

Jane istahti vanhalle puiselle tuolille jonka maalipinta oli halkeillut. Hän risti jalkansa ja vetäisi vaivaantuneena hamettaan polviensa peitoksi kun huomasi Mattias Nyholmin tuijottelevan virne huulillaan hänen ohuitten sukkahousujen verhoamia sääriään.

- Jaahas, nyt taitaakin olla porukka koossa. Haluatko Jane kertoa itsestäsi hieman lisää, vai aloitellaanko saman tien katsastamaan tulevaa käsikirjoitusta? Eemeli Sorvi katsoi tutkivasti hymyillen Janeen päin. - Ehkä myöhemmin sitten. Eiköhän tässä vielä tutuiksi tulla. Aloitellaan vain. Jane vastasi nopeasti. Eemeli alkoi jakaa jokaiselle vuorollaan paperinippuja. Jane oli vaipunut ajatuksiinsa.

Lue lisää...

Kesäjatkis

Ovi avautui narahtaen. Kuin yhteisestä sopimuksesta puheensorina loppui ja huoneessa olijat kääntyivät katsomaan, kuka tulija oli.

Kevätauringon lämmittämä huone oli vanhassa hirsirakennuksessa, joka oli aktiivisessa harrastaja- ja seurakäytössä. Tänä sunnuntaina siellä kokoontui ensimmäistä kertaa Kotvankylän harrastajateatteriporukka.

Lue lisää...

Sauna

Sähkösauna, puusauna, telttasauna.

Savusauna, lauttasauna, höyrysauna.

Lue lisää...

Juhannuskuvalema

Kirjoittamisesta ei ensimmäisenä tule mieleen nauru. Vanhastaan on vaalittu ajatusta kirjoittamisen tuskasta ja hiuksiaan raastava, selkävaivojaan valitteleva kynätaiteilija tuntuisi väijyvän mielissä, kun puhutaan kirjoittamisesta. Vaan totta se on: kirjoittajaryhmämme tapaamisissa nauretaan kyljet kipeiksi ja ripsivärit poskille, joskus toki liikutuksestakin. Teemme erilaisia kirjoitusharjoituksia ja monet niistä tuottavat yllättäviä ja hauskoja lopputuotoksia. Ne ovat kuin elämä: Yksilöistä muotoutuu kokonaisuus – maailma, outo mutta ihana. 

Tässä ihmeteltäväksi juhannuskuvaelma, joka koostuu kuuden kirjoittajan toisistaan tietämättä kirjoittamista pätkistä:

Lue lisää...

Kädet

Kädet. "Voi mummo nuita siun käsiä. Miten niissä voi ollakkaan näin ohut ja kurttuinen iho. Katso miten se liikkuu kuin aalto kun tekee näin. Sinun ihostasi näkee jo läpi. Se on kuin moneen kertaan pesty lempivaate, ohueksi kulunut. Kulunut nahka."

Mummoa naurattaa, hän silittää lapsen pehmeää ja sileää kättä hellästi.

Lue lisää...

Metsän aika

Kokeneen marjastajan jalanjäljissä, kaupunkilainen.

Vielä hetki jaksetaan.

Lue lisää...

Sotkumia

Sotkumia

Totta! Sotkuman kirjoittajaryhmän ja Outokummun Seudun yhteistyö toteutuu tässä Sotkumia-blogissa, Suomen 100-vuotisvuonna. Kiitos päätoimittaja Esa Nevalaiselle hienosta ajatuksesta, että ryhmäläiset voivat kirjoittaa lehden blogialustalle. Oma vääntämisensä siinä oli!

Lue lisää...