Olli Saikkosen kolumni: Nopeaa ja hidasta

Kun saa elää täällä Suomessa saa elää yhteiskunnassa, jossa isot muutokset tapahtuvat useinmiten hitaasti mutta toisaalta varsin hyvin. Tästä moni on jyrkästi eri mieltä ja toivoisi muutosten tapahtuvan heti, kun sellainen omaan päähän vain pälkähtää. Meillä on vallan kolmiportainen järjesteltmä, jossa päätöksenteko, toimeenpano ja valvonta on erotettu selvästi toisistaan. Minusta tämä systeemi on toiminut jo yli sata vuotta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ihan hyvin.

Nykyisen hallituksen kasaamisessa ja sen ohjelmaneuvotteluissa on useita kertoja törmätty tilanteeseen, jossa joku olisi halunnut sanella yksin ehdot, joilla eteenpäin mennään. Tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu, vaan lopulta on jouduttu etsimään yhteinen mielipide ja se on aiheuttanut hankautumia, joka on vienyt selvästikin joidenkin puolueiden kannatusta.

Noita neuvotteluja ennen oli vapaat vaalit, jotka laittoivat neuvotteluasetelmat aika lailla uusiksi. Mutta tästäkin me selviämme ja jos ei muuten, niin uusien vaalien kautta. Uusia vaaleja en toivo, mutta se on valmiiksi lakiin säädetty mahdollisuus umpisolmun avaamiseksi. Ennen tuota vaihtaoehtoa neuvottelijoilla ja sivusta katsojilla on lukuisia tukikeinoja asioiden eteenpäin saattamiseksi lähtien puolueiden sisäisistä neuvottelukeinoista ja esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnasta.

^Meillä Suomessa yleensä neuvotteluasetelmat ovat olleet hyvin rauhallisia ja ihan viimeisimmistäkin kädenväännöistä taidettiin selvitä aika hyvin. Ranskan yllätykselliset vaalit ja yllätyksellinen vaalitulos näyttää teettävän enemmän töitä.

Sitä luulisi, että yhden ihmisen elämässä saisi aikaan muutoksen ihan sillä hetkellä kuin itse haluaa. Luulen, että löytyy aika monta todistajaa tämän jutunkin lukijoissa, jotka voivat todistaa, että muutoksen aikaansaaminen on enemmän kuin vaikeaa. Vaikka kuinka tietäisi, että painon pudottaminen tai terveellinen ruokavalio tekevät hyvää, niin teepäs se käytännössä. Ei tahdo onnistua muuten kuin joidenkin ihmemutkien kautta. Minunkin piti sairastua syöpään – se ei ole terveellistä, eikä onnistu kotioloissa sormia napsauttamalla – ennen kuin joihinkin lääkkeisiin liittyi aika raju laihtuminen. Kymmenen kiloa on paino pudonnut sairastumista edeltävästä ajasta. En suosittele tätä metodia.

^Syöpäni ei ole parantunut eikä ole mennyt pahasti huonompaan suuntaa. Uusi hormonilääke selvästi auttaa oloa ja olen saanut hyviä kipulääkkeitä. Kipulääkkeiden teho tuntuu välillä heikkenevän, mutta olen saanut paremmin sopivia.

En voi muuta kuin kiittää terveydenhuollon ammattilaisia ja läheisiäni. Ilman tukea olisin varmaan aivan riekaleina. Iso kiitos! Olen todella kiitollinen hitaasta muutoksesta, kun se tässä karkuun päässeessä taudissa on vain muutosta huonompaan.

Luonnon nopeista muutoksista pitäisi myös kirjoittaa. Meillä on vielä neljä melko selvää vuodenaikaa, mutta muutokset alkavat olla todella nopeita ja osittain arvaamattomia. Siitä ehkä seuraavalla kerralla.

toimitus@outokummunseutu.fi