Näkökulma: Kunnanvaltuustoon moni pääsee, mutta kuka joutuu aluevaltuustoon?

On tässä hetki aikaa hengähtää ja sitten ollaankin jo kuntavaaleissa. Niiden ehdokkaat saavat numeronsa 13. maaliskuuta ensi vuonna, kotiäänestykseen on ilmoittauduttava huhtikuun alkuun mennessä, ennakkoäänestys kotimaassa järjestetään 2.-8. huhtikuuta ja varsinainen vaalipäivä on 13. huhtikuuta. Ensi kesäkuun alussa sitten aloittaakin jo uusi valtuusto.

Samoilla aikatauluilla toimitetaan sitten myös aluevaalit eli kaksien vaalien vuosi on tulossa ensi vuodestakin.

Kuntavaalit ovat tavattoman kiinnostavat ja tärkeät, mutta aluevaaleista taitaa tulla lähinnä kivireki, joka on vain pakko raahata maaliin. Kysymys taitaakin kuulua: kuka pääsee kunnanvaltuustoon ja kuka joutuu menemään aluevaltuustoon?

Kuka haluaa kurjuutta jakamaan?

Ensimmäiset aluevaalit vuonna 2022 käytiin uutuudenviehättyneissä, jopa innostuneissa tunnelmissa, vaikka äänestysprosentti jäikin vain 47,5 prosenttiin.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuusto on käyttänyt todellista, kovaa valtaa. Se ei ole ollut mikään kumileimasin. Hyvinvointialueiden demokraattisen päätöksenteon todellisuus on silti armoton. Valtio määrittelee paljonko rahaa tulee ja se karsina, joissa aluevaltuusto päätöksiä tekee on lopulta kovin pieni.

Aluevaltuustopaikka ei varmasti näytä enää yhtä kiinnostavalta kuin se monelle näytti vuonna 2022. Poliitikon kannalta aluevaltuusto on sikälikin kurja paikka, että jatkossakin siellä on kansalaisille jaettavana lähinnä kurjuutta ja ankeutta.

Pitkin tätä kautta on nähty kuinka kaikki kansanedustajat Seppo Eskelinen (sd.), Sanna Antikainen (ps.), Timo Vornanen (tv.) ovat karanneet aluevaltuustosta. Mahtavatko puolueet nyt kehdata haalia kovia nimiä aluevaalilistoille ääniä keräämään, koska nopea ero aluevaltuustosta jälkikäteen näyttäisi pahalta?

Hoiva-alan ammattilaisilla mahdolliset jääviydet saattavat rajoittaa toimintakykyä valtuutettuna, joten talojen sisältä ei luultavasti tule nyt samanlaista ehdokasmäärää kuin ensimmäisissä vaaleissa. Esimerkiksi vihreiden aluevaltuustoryhmän puheenjohtajana toiminut ylilääkäri Terhi Savolainen (vihr.) erosi aluevaltuustosta oltuaan siellä vain vähän yli puoli vuotta.

Kuka sinne sitten haluaakaan pyrkiä ja pääsee, ei tuleva sarka ole helppo. Aluevaltuutettu on tekemässä päätöksiä niistä ruumiin ja mielen terveyteen, lastensuojeluun, ympäristöterveyteen, pelastustoimeen ja muuhun liittyvistä asioista, jotka eivät ainakaan toivottavasti ole kovin usein arjessa läsnä, mutta ovat mielettömän tärkeitä silloin kun ovat.

Historialliset kuntavaalit tulossa

Kuntavaalit puolestaan ovat ihan yhtä tärkeät kuin kuntavaalit aina ovat. Ne ovat vaalit, joissa valitaan ihmiset päättämään konkreettisista, meidän jokaisen arkea muovaavista isoista ja pienistä asioista. Lisäksi seuraavat kuntavaalit ovat historialliset ensimmäiset kuntavaalit kuntia perustuksiaan myöten järisyttäneen soteuudistuksen jälkeen.

Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli historiallisen alhainen, 55,1 prosenttia. Ensi vuonna näin vaisuun äänestysintoon ei olisi millään varaa.

Soten poistuminen kunnilta ja työllisyyspalvelujen siirtyminen kunnille ensi vuonna ovat pakottaneet laittamaan kuntaorganisaatioita uusiksi ja osa kunnista on sitten samalla kertaa uudistanut isommalla kädellä. Tähän on vaikuttanut myös kuntien vaikea taloudellinen tilanne. Sote-uudistus kavensi kuntien talouden liikkumavaraa merkittävästi. Kuntien eriytyminen vetovoiman, investointien ja velkaantumisen suhteen jatkuu, luultavasti kiihtyy.

Yksi dramaattisimmista esimerkeistä on Polvijärven päätös pienentää kunnanvaltuuston kokoa 21-paikkaisesta 17-paikkaiseksi, kuulemma säästösyistä.

Kunnanvaltuusto on kova vallankäyttäjä

Kuntien valtuustot ovat kaikesta huolimatta edelleen kenties Suomen tärkeimpiä päätöksenteon paikkoja. Ja kuntien itsehallinto on Suomessa testattu ja erittäin vahvaksi todettu, joten kuntapäättäjät todella käyttävät merkittävää valtaa. Ei se sarka ole toki helppo sielläkään, mutta kunnanvaltuusto on helppo nähdä silti houkuttelevampana kuin aluevaltuusto. Kunta kun kerää veroja, hyvinvointialue ei.

On erittäin suotavaa viettää kesä kaikessa rauhassa jutellen kalastuksesta ja mansikan hinnasta sekä tulevasta sieni- ja marjasadosta, mutta syksyllä on syytä ruveta kovalla tohinalla puhumaan politiikkaa. Meidän asioitammme hoitamaan ja meidän arkeamme muovaamaan me sinne valtuustoihin taas joukon ihmisiä valitsemme. Paras olisi puhua jo hyvissä ajoin, millaiseksi me sen arkemme haluamme muovattavan.