Kolumni: Emme tee mitään kirkolla jos se ei ole turvallinen tila

Jos en olisi näin laiska, kävisin kirkossa useammin. Kokemus on rauhoittava - melkein terapeuttinen. Saa istua hiljaa omien ajatustensa kanssa kauniissa, lämpimän seesteisessä paikassa, johon on tervetullut.

Teoriassa kirkko on paikka, johon kuka vain saa tulla sellaisenaan ja olla siellä kokonainen, peittelemätön itsensä. Tämähän on erittäin raju ajatus, mutta kun se nasaretilainen puuseppä meni tällaista isänsä antamalla valtakirjalla laukomaan, niin tällä mennään. Kirkon on oltava sitä myös käytännössä.

Tällä kaikella sanomallani ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskonko johonkin tarjolla olevista jumalavaihtoehdoista vai en, enkä tässä sitä teille kertoisikaan.

Jos onkin niin, että häikäilemättömästi käyn kirkossa vaikka olen paatunut uskoton enkä aio parannusta tehdä, kääntää se puuseppä toisen poskensa ja viittoilee lämpimästi tulemaan sisään. Ajattelee kai, että kyllä tuokin lammas vielä oikealle polulle saadaan. Ja millä tapaa? No, rakkaudella!

^Kuulun kirkkoon enkä usko, että sen jäsenyydestä eroan, mutta uskomisella tai uskomattomuudella ei ole senkään kanssa mitään tekemistä. Kirkko on Suomessa yhteiskunnallinen, poliittinen, julkista valtaa käyttävä iso organisaatio.

Piispainkokous ymmärtääkseni esittää, että jatkossa papilla olisi mahdollisuus toimittaa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen, mutta hän voisi siitä myös pidättäytyä.

Samaa sukupuolta olevien parien oikeus saada kirkollinen vihkiminen säädettäisiin seurakunnan velvollisuudeksi ja tämän toteutumisen varmistaminen kirkkoherran tehtäväksi.

Käytännössä yhdenvertaisuusongelma siis sikäli ratkeaisi, että viimeistään se kirkkoherra vihkii jos ei löydä ketään käskyläistään sitä tekemään. Silti tuntuu, että tässä rakennetaan aika hankala kuvio. Kyllä kai tällainen käytäntö on aika ongelmallinen merkittävää julkista valtaa käyttävässä organisaatiossa, jolla on lakisääteinen erityisasema.

Tietenkin vielä paljon ongelmallisempi malli olisi, että samaa sukupuolta olevia pareja ei vihittäisi.

^Päästään suoraan siihen syyhyn, miksi olen kokenut, että kirkkoon on ollut edelleen mielekästä kuulua. Kuulumisellani, seurakuntavaaleissa äänestämällä ja yhdellä asiamiespestillä olen ollut osaltani vaikuttamassa esimerkiksi siihen, että kirkko lienee pian hiukan yhdenvertaisempi - eli minun käsitykseni mukaan lähempänä oppinsa mukaan elämistä.

Ja jos nyt käsillä oleva esitys on niin raju, että Päivi Räsänen ja muut radikaalit ottavat kirkosta ritolat, niin sitten niin käy ja sen voi hyväksyä. Heitä kuullaan ja he saavat sanansa sanoa - tämänkin lehden sivuilla.

pasi.huttunen@outokummunseutu.fi