Näkökulma: Entä jos Outokumpu suhtautuisi potentiaaliinsa kulttuurikaupunkina vakavasti ja todella satsaisi siihen

Outokummussa on Okufest, Outovalo, Kaivosfestari, Kummun soitto, Hill Street Boogie ja Kummun koulun maineikkaat musaillat. Elävää musiikkia on Kosilkan kahvilassa joka viikko ja Kummussa satunnaisemmin. Ajoittaista livetarjontaa on myös Maritassa ja Kiisussa. Tässä ei edes ollut kaikki ja silti tuntuu, että saturaatiopistettä ei ole saavutettu.

Karjalaisen kulttuuritoimituksen pomo Olli Sorjonen pohti näkökulmatekstissään 3. tammikuuta, että on vaikea nähdä, että Joensuun kesään mahtuisi enää – ainakaan taloudellisesti järkevästi – muita festivaaleja Ilosaarirockin, Ilovaarin ja Osuuskaupparocin lisäksi. Sorjonen myös arvioi, että Joensuulaiset festivaalit ovat menettämässä ominaisluonnettaan ja muuttumassa samasta puusta veistetyiksi "radio suomipop -festareiksi".

Onhan Joensuussa tietysti vielä Popkatu, jonka kuolemasta kertovat huhut osoittautuivat vahvasti liioitelluiksi. Siitä huolimatta näyttää siltä, että maakunnassa olisi tilaa tee-se-itse-henkiselle pienelle tai keskisuurelle festivaalille, jossa olisi taiteellisesti kunnianhimoinen, katu-uskottava ja sopivan marginaalinen ohjelma.

Maakunnassahan ei enää järjestetä esimerkiksi Jakokoskirockia Kontiolahdella, Kanavarantarockia Enossa tai Muhelinpurockia Lieksassa. Kesäpäivärock järjestetään sentään Nurmeksessa.

Infra ja sijainti kohdallaan

Joensuuhun tällaista tuskin kannattaa tehdä, mutta Outokummussa on pitkään puhuttu siitä, että kaupungissa olisi verkostoja sekä infraa nykyistä vielä laajempaan kulttuuritarjontaan jos vain konseptit saadaan hinkattua kohdilleen. Outokummussa myös opiskellaan luovia aloja, joten niitäkin yhteistyökuvioita ja verkostoja on. Ja olihan täällä Kumpurock, joten perinnettäkin on.

Vastikään kulttuurituottajan tehtävään Outokummussa astunut helposti innostuvaksi tiedetty Esko Vihava jo epävirallisesti vihjaisi, että tekeillä on monenlaista. Puhetta on kuulemma ollut esimerkiksi jazz-festarista keväälle sekä mahdollisesti hyvin kiinnostavista yhteistyökuvioista savolaisen kulttuuriväen kanssa. Tiettävästi myös Kiisuun on tulossa melkoinen musikaalispektaakkeli, josta kuullaan lisää tässä kevään mittaan.

Entä jos Outokumpu nyt ottaisi kaiken tämän kulttuurin ja taiteen paljoutensa todella vakavasti ja päättäisi profiloitua tapahtumien kautta samaan tapaan kuin Joensuu teki joitakin vuosia sitten? Outokummun sijainti on siihen jopa parempi kuin Joensuun ja kaupungin talous on yleisesti ottaen kovista ajoista huolimatta sillä tavoin turvattu, että jonkin verran satsauksia kyetään tekemään. Majoituspaikkojakin löytyy. Sänkyjen puutehan olisi kompastuskivi monessa muussa kunnassa.

Olen lehdistön edustajana Suomen museoliiton ja ICOM Suomen komitean Vuoden museo -palkintolautakunnassa ja sain sillä verukkeella houkuteltua viime vuonna museoväkeä käymään Outokummussa. Sain todeta, että en ollut ainoa, joka näkee kaupungin potentiaalin. Kaiken muun kulttuurikäyttöön soveltuvan infran lisäksi jo pelkästään Vanhan kaivoksen miljöö on huikea, mutta sen potentiaali on pahasti alikäytössä.

Tekemisen meininkiä on

Jokainen tapahtumia järjestänyt ja etenkin sellainen, joka on pyrkinyt järjestämään niistä taloudellisesti kannattavia osaa nyt tulla kertomaan, että ei niitä nyt niin vain tehdä. Esimerkiksi se Popkatu-festivaali oli kuolla juuri siihen, että vapaaehtoiset harvenivat ja uupuivat, työmäärä oli valtava ja rahoitusta sai etsiä ties mistä. Ja kyllä se työtä vaatii, mutta ihan viime ajatkin ovat osoittaneet, että talkoohenki ei ole Outokummusta mihinkään kuollut. Hyvin nopeasti löydettiin toistakymmentä vapaaehtoista rämpimään lumikengillä jäätävän kylmään metsään. Nyt siellä on metsäinen kävelyreitti kaikkien yhteiseksi iloksi. Vastaavia tarinoita on paljon muitakin.

Yhteistyökuvioita voi hakea myös naapurikunnista kun ei tehdä turhan nurkkapatrioottisesti. Sitäkin perinnettä ja kulttuuriympyröiden limittymistä täällä suunnalla on. Esimerkiksi Polvijärven Vauhti on järjestänyt hiihtoja myös Outokummussa.

Kaupungin ei tarvitse eikä välttämättä edes kannata aina itse järjestää, mutta se voi tukea eri tavoin ja ennen kaikkea mahdollistaa sekä luoda puitteita ja olosuhteita. Periaatteessa se Outokummussa osataankin oikein hyvin, mutta kun talouskehys käy ahtaammaksi, katoaa helposti näkyvistä monenlaista tärkeää eikä tähän näkökulman kaventumiseen olisi varaa.

Nämäkin kivet on käännettävä

On käynyt kohtalaisen selväksi, että valtio vetäytyy Itä-Suomesta. Kunnat on muutenkin laitettu koville soteuudistuksen myötä kun sekä valtionosuudet että verotulot putosivat, mutta lakisääteisiä velvoitteita edelleen riittää. Viesti kuuluu: tukia ei heru entiseen malliin, tehkää itse! Jospa todella tehtäisiin?

Soteuudistuksen jälkimainingeissa Outokumpu perkaa joka tapauksessa organisaationsa läpi ja miettii rooleja sekä tehtäviä uudestaan. Outokummulla olisi vielä resursseja tehdä itse. Kulttuuri- ja tapahtumapuolella olisi vielä aika monta kiveä kääntämättä jos poliittista tahtoa on.

Niitäkin kiviä on nyt käänneltävä kun sekä kunnat että Pohjois-Karjala elävät eräänlaisia historiallisia kohtalonvuosiaan.