play

Lukijalta: Outokummun matkailuasioista

Leirintäalueasia puhuttaa.

Leirintäalueasia puhuttaa. Kuva: Kari Kauppinen

Samuli Koistinen

Luin mielenkiinnolla 8.8. Outokummun Seudussa olleen helsinkiläisen karavaanarin yleisönosastokirjoituksen, jossa hän kertoi vaikutelmistaan ja kokemuksistaan Outokummusta. Täällä asuvana olin monesta asiasta hänen kanssaan täysin samaa mieltä: Meidän ”kruununjalokiviämme” ovat Vanhan Kaivoksen miljöö palveluineen ja Särkiselän seutu. Niillä erityisesti tänä kesänä tarjotut palvelut ovat olleet laadukkaita ja asiakkaat – myös me paikalliset – olemme viihtyneet.

Yllättävää oli viime viikon (15.8.) Outokummun Seutua lukiessani se, että odottamaani kaupungin vastausta yleisönosastokirjoitukseen ei ollut lehdessä. Onko kyse kaupungin välinpitämättömyydestä, asiantuntemattomuudesta vai ajatusmallista, että kyse on vain yksittäisen matkailijan mielipiteestä, jolla ei ole merkitystä? Toki voihan sananlaskun mukaan vaikeneminen olla se myöntymisen merkki ja kaupungin virkamiehet tunnustavat häpeillen vaikenemalla tekemänsä virheet ja toivovat, että asian käsittely julkisuudessa unohtuisi ajan kuluessa.

Itsekin matkailuauton omistajana olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa kaupungin nuivasta suhtautumisesta karavaanareihin. Hyvänä esimerkkinä ovat kirjoittajan mainitsemat opastuspuutteet. Ehkä keskustaan saisi järjestettyä pienehköllä vaivalla esimerkiksi Servon takaa tai kirkkoa vastapäätä matkailuperävaunuyhdistelmille ja matkailuautoille 2 – 3 merkattua aikarajoitettua parkkipaikkaa, kuten esimerkiksi Varkaudessakin on ollut jo joitain vuosia.

Viimeinen niitti kaupungin matkailua tukevassa toiminnassa on ollut ilmeisesti yksittäisen virkamiehen päätöksellä tehty Särkiselän leirintäalueen alasajo, joka sekin on jätetty puolitiehen.

Kuten tuo karavaanari totesi, kaupunki on järjestänyt hyvät opasteet palveluun, jonka se on ajanut alas. Jäin pohtimaan, mitähän tuo kertoo kaupunkimme päättäjien ja viranhaltijoiden suhtautumisesta turisteihin?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, selvitettiinkö edes, mitä leirintäalueen vastaanotto- ja huoltorakennusten sekä muun infran päivittäminen nykyvaatimusten tasolle olisi maksanut. Oma arvaukseni on, että 4 – 5 vuoden ajalle jaoteltuna kustannukset eivät olisi olleet kohtuuttomat. Kaikkeahan ei olisi tarvinnut rakentaa kerralla kuntoon eikä alueesta olisi tarvinnut kehittää ympärivuotista kohdetta, joka sekin olisi pitänyt kustannuksia maltillisina. Leirintäalueiden vaiheittaisesta uudistamisesta on olemassa hyviä esimerkkejä eri puolelta Suomea, jos niitä on halua etsiä. Sitä halua ei ilmeisesti Outokummussa ole!

Loppuun vielä kommentti koirapuistosta, jonka tuo helsinkiläinen turisti mainitsi: Tuon kirjoituksen jälkeen minun – koirattoman ”kadunmiehen” – mielenkiinto heräsi ja kävin katsomassa tuota Tehtaankadun ”koirapusikkoa”. Sehän on ihan kamalassa kunnossa maallikonkin silmin katsottuna! Ihmettelen, etteivätkö Outokummun koirat omistajineen ole haukkuneet asiasta enempää! Eikös sen alueen ylläpito kuulukaan kaupungille – ainakin yhteistietona oleva puhelinnumero viittaa sinne suuntaan. Tämänkin asian hoitamisessa vyörytän vastuuta virkamiesten suuntaan sekä kaupunkirakennelautakunnalle, jonka ohjauksessa ja alaisuudessa puistosta vastaavat virkamiehet ja toimihenkilöt työskentelevät.

Samuli Koistinen

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta