Sana Sinulle: Sydämen siivous

Hyvät ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa. On paaston aika. Mitä se sinulle merkitsee?

Minulle sydän on aina ollut jotenkin erityinen asia. Työskentelin sairaanhoitajana sydänkeskuksessa, huipputoimijoiden työtiimissä auttaaksemme sydänsairaita. Kun sydän voi ihmisellä huonosti, niin kaikki muutkin elimistön osat kärsivät. Sairastunut sydän tarvitsee korjausta, milloin repsottavien läppien vaihtoa, kalkkeutuneiden suonten ohituksia ja monia muita toimenpiteitä. Sydänsairas asettui kirurgien tai sydänlääkäreiden parantaviin käsiin, ja lopputuloksena terveempi sydän, joka antaa virtausta ja elinvoimaa muille elimille.

Sydän on tunteva elin, välillä se sykkii elinvoimaa, välillä sitä salpaa murhe, joskus tykyttää liian kiihkeä tahti tai sitten sydän pakahtuu onnesta ja, onneksi se pääosin lyö tasapainoisesti ja rauhallisesti.

Sydän on mainittu lukuisia kertoja Raamatussa: Sydän on keskus, jonne Jumala puhuu. Sydän on kuuleva ja oppiva ja se kätkee sisäänsä viisautta. Raamatussa pyydetään Jumalalta viisasta sydäntä. Se on muuta kuin älyllisen tiedon omaksumista. Sydämen viisaus on Jumalan tahdon kuulemista ja noudattamista. Viisas sydän on omantunnon, tahdon, asenteen, toiminnan ja sanojen lähde. Sydän kuvaa koko persoonaa, sitä mitä olemme ja miten me toimimme. Sydämen sivistys johtaa hyviin tekoihin yhteisössä ja sitä kautta hyvinvointi lisääntyy. Oikeudenmukainen ja nöyrä sydän tarvitaan, jotta meillä olisi parempi olla.

Yhtä kuin sydänelin kärsii ikääntymisen ja elintapojemme kalkkeutumista ja rempoista, voi elämämme keskussydän kokemistamme vaurioista, kuormista ja murheista tai joistakin itse aiheuttamistamme vioista päätyä paatuneeksi, tukkoon tai kivettyneeksi. Kun sydänelin on vaurioitunut, se jäykistyy, eikä se hoida verenkiertoa elimistöön. Niin myös meidän sydänkeskuksemme, kun se tukkeutuu, kadotamme yhteyden itseen, Jumalaan ja toisiimme. Jumalan ääni ja kutsu loittonee ja emme tunnista enää sisintämme, oikeaa asennetta, omantunnon ääntä. Kivisydän ei tunne, ei ota vastaan Jumalaa, eikä välitä mistään.

Jeesus sanoo paastosta:

»Kun paastoatte, älkää näyttäkö surkeaa naamaa niin kuin teeskentelijät. He ottavat synkän ilmeen, jotta kaikki huomaisivat, miten loistavasti he paastoavat. Minä vakuutan teille, että se on heidän ainoa palkkionsa. Kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi. Silloin paastoasi eivät huomaa ihmiset vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi näkee myös salatut teot ja palkitsee sinut.» (Matteuksen evankeliumista luvusta 6).

Paasto on Jeesuksen käskyn mukaan menemistä hoitoon, kuten potilas kirurgin käsiin, meitä kutsutaan Parantajan Kristuksen luokse. Meillä on joka päivä mahdollisuus antautua Jumalan puhuttelulle, sille mitä hän Kristuksen kautta parantaja voikaan tehdä, että sydämestämme siivoutuu pois turhia tukkeutumia. Ymmärrän silloin osuuteni, että sydämestäni tulee itse siivota monia turhia asioita pois. Tukkeutumat tulevat suotta esteeksi sille, että voisin kantaa vastuuni Jumalan edessä sisimpäni tilasta. Jumala odottaa ihmiseltä, että tarkastetaan sydämeen kertyneet asiat yhdessä, huomautetaan niistä ja sitten sydän pääsee puhdistumaan. Jumala on antanut poikansa Jeesuksen Kristuksen, jonka kärsimyksen tien tarkoituksena on antaa lahja meille: puhdistunut sydän. Sydämen parantaja Kristus saa antaa armonsa ja sydän uudistuu, tulee elinvoimaa, on parempi vointi ja sydän pamppailee uskon iloa. Uskon ilo, lämpö ja myötätunto itseä ja toisia kohtaan on Kristuksen lahjaa. Astu paastoon, tuo sydämesi Jumalan siivoukseen, anna Kristuksen elämälle ja hyvälle työlle puolestasi tilaa, niin kivisydän on lihasydän, joka voi paremmin. Niin minäkin kirkkoherrana ja pappina teen. Eletään yhdessä Kristukseen turvaten koko sydämellä. Siunattua paastonaikaa meille kaikille!

Satu Ruhanen

kirkkoherra

Outokummun ja Polvijärven seurakunta