Lukijoilta: Lähimmäisen rakkaus ja toistemme kohtaamisten tärkeys
Yksinäisyyttä on paljon. Ja joulukin on tulossa, joka on monelle tämänkin takia ahdistavaa aikaa.
Moni työssäkäyvä on uupunut ja haluaa työpäivien jälkeen hautautua kotiin. Emme käy enää niin usein kylässä tai jos käydään, niin siitä pitää sopia hyvissä ajoin. Hyvissä ajoin sopiminen voi taas luoda paineita kylään odottavalle. Pitäähän nyt vähän siivoilla tai ainakin olla tarjottavaa eri tavalla kuin talon väelle. Ja tämä taas vähentää kyläilyä entisestään.
Meitä on monta, joiden luona ei käy ketään. On niin yksin, että ahdistaa. Kun katsoo ulos, niin siellä näkee vain ihmisiä ryhmänä. Ihminen kokee itsenä niin ulkopuoliseksi kaikesta. Entäs jos sinä, jolla olisi hetki, kävisit hänen luonaan? Juttelisit ja kuuntelisit hänet näkyväksi.
Minullakin on elämässäni ihmisiä, joille anteeksi antaminen on ollut äärettömän tärkeää. Jos jätetään ihminen yksin sen takia, että hänellä on paljon elämässään jo haasteita, on aika kohtuutonta. Se on tietenkin helppoa, sillä ei tarvitse pysähtyä toisen huolien äärelle. Itse olen ainakin saanut paljon hyvää mieltä siitä, että tiedän mitä hänellekin oikeasti kuuluu. Näen henkilön istumassa keittiössä, ehkä vähän kyyryssä ja hyvin haavoittuvaisena. Noissa hetkissä olen ymmärtänyt, että anteeksianto ja anteeksipyytäminen on aliarvostettua. Meistä kukaan ei ole täydellinen ja sen ymmärtämien auttaa muiden kohtaamisissa.
Olen itsekin saanut paljon hyvää toisilta ihmisiltä. Hyvyys voittaa ilkeyden mennen tullen. Eräs hetki on minulle hyvin merkittävä ja tämä hetki antaa voimaa pysähtyä myös toisen ajatusten äärelle. Menetin yllättäen läheisen vuosia sitten ja silloin surin samalla erää hänen menettämistään aikaisemmin. Olihan hän sairastunut jo silloin, kun olin lapsi. Eihän silloin osannut surra, vaan pitää hoitaa häntä ja muun perheen asioita. Asiakas tuli luokseni ja kesken kaiken murruin aivan täysin ja itku puski läpi, vaikka kuinka yritin sitä estää. Eihän töissä saa näkyä omat asiat milloinkaan, vaikka onhan meillä kaikilla haastaviakin aikoja. Mutta silloin näin kävi ja pyysin hetkisen aikaa, että kasaan itseni. Tämä ihminen rauhallisesti sanoi, ettei hänellä ole minnekään kiire. Olet nyt surun päällä ja anna itsellesi armoa. Tätä hetkeä on vaikea kuvailla, sillä sen merkityksen itsekin tajusin sen vasta tämän tapahtuman jälkeen. Tämä hetki jäi sydämen sopukoihin ikuisiksi ajoiksi. Kiitos vielä sinulle, jos luet tämän.
Toivoisinkin, että juuri sinua ajattelemaan lähellä olevia ihmisiä. Voisinko pyörähtää naapurin luona ja antaa hänelle hetken vaikka sen pienenkin? Se voi olla hänelle se ainoa oikea kohtaaminen jouluna. Hyvää joulua jokaiselle!
