Kolumni: Kyllä maalla on mukavaa

Juhannus oli meillä herttainen. Aattona vettä tuli taivaan täydeltä, kuin aisaa tai kuin erään naisoletetun jostain, mutta eipä haitannut. Mukava oli saunasta hipsutella tupaan sateen viilentäessä ihoa, joka oli vielä lämmin vastan jäljiltä. Ja rauhallista oli oivan aviomiehen kanssa istua hämärässä olohuoneessa ja kuunnella sateen pauhua. Seuraavat päivät toivat sitten aurinkoa, lämpöä ja läheisiä. Ja kirkas taivaskin oli sininen. Enkä vieläkään halua uskoa siihen, että juhannukselta paras kesä olisi mennyt, koska päivät lyhenevät. Vielä on kesää jäljellä!