Pulloon puhaltaja äänessä Sysmäjärvellä
Kaulushaikara sulautuu höyhenpukunsa ansiosta erinomaisesti ympäristöönsä. Kuva: Aino Uski
Viikon 20 luontoääni Yleisradiossa
Kaulushaikaran reviirin löytäminen on helppoa, mutta pesinnän varmistaminen vaikeampi juttu. Kaulushaikara tunnetaan kauas kuuluvasta matalasta äänestään, joka kuulostaa pulloon puhaltamiselta. Ääni ei ole liian matala eikä korkea, joten sen kuulevat iäkkäätkin.
Kaulushaikaran ääntä kuvataan myös sumutorveksi. Laji oli tunnettu jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin sitä kutsuttiin pirunlinnuksi tai uuhkaksi.
Kaulushaikaran näkeminen on kiinni sattumasta. Linnut pysyvät visusti kasvuston kätkössä, jossa sijaitsee myös pesä. Paras aika nähdä lentävä kaulushaikara on kesä, jolloin emot liikkuvat päiväsaikaan ravinnon haussa. Lennossa kyyry kaula, kuuppasiivet ja hidas siivenlyönti herättävät huomion ja tekevät vaikutelman isosta pöllöstä.
Outokummussa Sysmäjärvi on pitkäaikaisin ja tunnetuin kaulushaikaran pesimäpaikka. Lintuatlas 2022-2025 -tutkimuksessa Sysmäjärven linnuston selvitysaste on jo erinomainen. Kaulushaikara on puhallellut Outokummussa myös Viinijärven ruovikkolahdilla.
Kaulushaikara voi pesiä järvellä, vaikka sitä ei kuulukaan. Tämä johtuu koiraiden polygyniasta eli moniavioisuudesta. Uskomus on, että mitä useamman kerran uros pystyy peräkkäin puhaltamaan, sitä suurempi on menestys naaraiden keskuudessa.
Kaulushaikara ei ala puhaltaa heti kevätmuutolta tultuaan, vaan ensiksi se sinnittelee vielä melko talvisissa oloissa pienten sulien ja ojien varsilla niukkaa ravintoa etsien.
