Kinahmon teatterissa kesytetään tänä kesänä digiperkeleitä: "Aika paljon tulee sitä palautetta, että Kinahmossa on kiva käydä kun saa nauraa"

Kuten tapana on, Kinahmossa sukelletaan kesäteatteriuden syvään päähän. 14. kesäkuuta ensi-iltansa saa Löyhässä hirressä, joka tarjoilee sylin täydeltä perusasioita: huumoria ja nostalgiaa.

– Veijaritarina veljeksistä jotka pitävät kynsin hampain kiinni menneestä, ajasta jolloin kaikki oli paremmin, kesät lämpöisempiä, missit kauniimpia, kaikki oli vain paremmin, elämä oli yksinkertaista ja helppoa. Käteistä sai pankista, Kusti polki ja posti kulki ja ruokakin maistui paremmalta. Pirun ATK ja netti pilannut ja sotkenut koko maailman menon. Lankapuhelimella ei maksella laskuja tai asioida Kelassa, kuvaillaan Markku Hyvösen alkuperäistekstiä Kuin jäitä polttelis (2022), josta ohjaaja Terho Hirvonen on sovittanut Kinahmoon sopivan mittaisen ja oikealle näyttelijämäärälle muokatun version.

– Nykyäänhän kaikki on digitalisoitunut. Näytelmän kahdesta veljeksestä toinen on saanut sen verran kolhuja elämässä, että ei usko uutuuksiin, vaan haluaa jääränä tehdä asiat kuin ennenkin. Toinen veljistä elää sitten enemmän ajassa ja alkaa se näytelmän mittaan toisellakin mieli muuttumaan, Hirvonen luonnehtii.

Sävy on toiveikas. Digitalisoituminen ei olekaan pelkästään mörkö.

– Sanoma on, että jos elämässä ei asiat luonnistu ja huolet painaa, niin lähimmäisen apu on tärkeää. Se, että saa purettua sydäntään.

Yleisöä riittää, entä näyttelijöitä?

Kinahmossa näytelmää tekee tänä vuonna Hirvosen lisäksi Teijo Piiparinen, Hannu Mustonen, Harri Kettunen, Matti Nuutinen, Martha Mustonen ja Juho Jolkkonen. Alkuperäisteksti on kirjoitettu kymmenelle näyttelijälle. Hirvonen myöntääkin, että pieni huoli kaihertaa sen suhteen, että kuinka pitkään näyttelijöitä vielä riittää. Kinahmon teatteri on pyrkinyt toimimaan mahdollisimman paljon kinahmolais- tai vähintään polvijärveläisvoimin.

Yleisöstä sen sijaan ei edelleenkään ole ollut pulaa. Teatteri on hyvän, perinteisen kesäteatterin maineessa. Sinne saa tulla nauramaan komedialle ja väliajalla voi jutustella tuttujen kanssa makkaraa pureskellen ja kahvia siemaillen. Perinteisyys näkyy siinäkin, että Kinahmossa katsomoa ei ole katettu eikä äänentoistoa käytetä.

– Tämä on ollut tämmöinen vuodesta 1976, Hirvonen tokaisee.

– Aika paljon tulee sitä palautetta, että Kinahmossa on kiva käydä kun saa nauraa ja se, että se on perinteinen, alkuperäinen.

Viime kesänä muutama esitys jouduttiin kovan sateen vuoksi perumaan, mutta usein on esitetty myös pikkusateessa.

– Tai on pidetty toinen tauko. Siinähän on vanha koulu, johon pääsee sateelta suojaan. Sitten on kyselty yleisöltä, että joko jatketaan.

Ensi-ilta jo kesäkuussa

Uutta tänä kesänä on se, että ensi-ilta on jo 14. kesäkuuta kun se yleensä on ollut vasta heinäkuussa. Viimeinen esitys on Polvijärvi-päivillä.

– Siinä ehtii porukka vielä huilata ennen kuin lomat loppuu. Ja kun muilla on ensi-illat heinäkuussa, niin ehditään sitten katsomaan myös muiden esityksiä, Hirvonen perustelee.

Treenikausi on jo pitkällä, vihkot on jo jätetty pois ja repliikit ovat muistissa. Lavasteetkin on viime silauksia vaille pystytetty.

Löyhässä hirressä Kinahmon kesäteatterissa 14.6. kello 19.