Rosvonaamari jo harvinainen ilmestys Outokummussa
Pikkulepinkäiskoiraalla on pääkuvio, joka muistuttaa entisaikojen rosvon naamaria Kuva: Aino Uski
Viikon 25 luontoääni Yleisradiossa
Mihin ovat pikkulepinkäiset kadonneet? Kysymys toistuu lintuharrastajien piirissä kesäkuussa, kun vuoden ensimmäistä lepinkäishavaintoa odotellaan – yhä useammin turhaan.
Pikkulepinkäinen on kesällä helposti havaittava ja tunnettava lintulaji, joten sen väheneminen on todellinen, vuosikymmeniä jatkunut ja kiihtynyt ilmiö. ”Rosvonaamarilla” varustautunut lepinkäiskoiras tähyilee saalistaan pensaan latvassa, joten sen huomaisi kiikarilla kauempaakin.
Outokummussa ja Polvijärvellä on löytynyt Lintuatlas 2022-2025 -tutkimuksessa muutama pikkulepinkäisen reviiri, mutta lajin väheneminen on jyrkentynyt.
Ilmastonmuutos ei liene vähenemisen suoranainen syy. mutta pörriäiskato Suomessa, muuttomatkan varrella ja talvehtimisalueilla Afrikassa koettelee monia hyönteissyöjiä. Pikkulepinkäisellä on pienen petolinnun piirteitä, sillä se voi saalistaa myös sisiliskoja ja linnunpoikasia. Ne tuovat vaihtelua ruokalistalle.
Pedon luontonsa pikkulepinkäinen osoittaa keihästämällä saaliinsa piikikkääseen oksankärkeen. Ruokavarasto on tarpeen, kun kesän sadekausi koittaa.
Salaojitetulla yhden kasvilajin pellolla pikkulepinkäinen ei viihdy. Se vaatii pesimäympäristöltään ojien ja pellonreunojen aluskasvillisuutta ja pensaita. Kataja on yksi lepinkäisen mielipuu.
Metsäkatokaan ei selitä pikkulepinkäisen vähenemistä. Hakkuuaukeat ja voimalinjojen alustat ovat olleet lajille vaihtoehtoisia asuinympäristöjä peltoluonnon köyhtyessä.
Jos lepinkäinen jää kesällä näkemättä, mahdollisuudet paranevat heinä- elokuussa. Silloin lepinkäiset ja niiden jälkikasvu viihtyvät erityisesti avomaiden risukasoilla, joilla hyönteisiä vielä riittää.
