Kuusikkoaan kannattaa tarkistaa pitkin kesää - metsätuhot yleistyvät myös Outokummussa ja Polvijärvellä ilmaston lämmetessä
Juha Tuononen Metsäkeskukselta esittelee kirjanpainajatuhon jälkiä. Kuva: Pasi Huttunen
Ennen riitti kun keväällä kävi koluamassa metsänsä, mutta tätä nykyä saa siellä rampata alvariinsa. Vähintään keväällä, kesällä ja vielä kesän lopulla kannattaa käydä etsimässä merkkejä metsätuhoista.
Kirjanpainaja on levinnyt yhä innokkaammin myös Pohjois-Karjalaan. Syynä on ilmastonmuutos.
Jos tuho kohdistuu yhteen puulajiin, niin siellä on sitten vielä muita kasvamassa.Pasi Huttunen
Kirjanpainajat iskevät keväällä ja ensimmäisen sukupolven parveiluaika kestää toukokuusta juhannukseen. Lämpiminä kesinä syntyy myös seuraava sukupolvi, jolloin kirjanpainajat iskevät elokuussa uudestaan.
Myös kertaalleen jo paritelleet yksilöt voivat lisääntyä vielä uudelleen, joten riesa voi jatkua pitkin kesää.
– Kun ilma keväällä lämpenee sinne 18–20 asteeseen, kannattaa etenkin riskikuusikoita käydä seuraamassa. Esimerkiksi ikääntyneitä kuusikoita ja paahteisia paikkoja, Juha Tuononen Metsäkeskuksesta toteaa.
Tuononen muistuttaa, että Outokummussa ja Polvijärvellä kannattaa olla varuillaan kirjanpainajan suhteen. Verkossa tarjolla on monenlaisia tietoaineistoja, mutta askeleita maastossa ne eivät korvaa.
Kuivuus ja tuuli stressaavat
Kirjanpainajat ilmestyvät usein tekemään tuhojaan alueelle, jossa on tuulituhoja. Myös hellejaksot ovat sille suotuisia. Riski on sitäkin suurempi juurikäävän esiintymisalueilla. Terve ja hyvinvoiva kuusi pärjää kohtuullisesta kirjanpainajakannasta huolimatta, mutta liian monta päällekkäistä stressitekijää voivat olla puulle liikaa eikä se enää jaksa torjua vihulaisia.
Hirvituhojen pelossa monet metsänomistajat ovat suosinet kuusta ja siellä täällä sitä kasvatetaan myös alueilla, joka ei sille erityisen hyvin sovi. Näin on siellä täällä jouduttu ojasta allikkoon jos kirjanpainaja on sitten tehnyt tuhojaan kuusikossa. Yksi keino ratkaista ongelmaa on suosia sekametsiä, Tuononen sanoo.
– Jos tuho kohdistuu yhteen puulajiin, niin siellä on sitten vielä muita kasvamassa. Ja kun meillä on monia puulajeja, on se hyväksi luonnon monimuotoisuudelle.
Käytännössä tilanne on hankala myös sen vuoksi, että etämetsänomistus yleistyy. Metsänomistaja saattaa asua kaukana metsätilastaan ja käydä siellä hyvin harvoin – joku ei käy koskaan.
Ammattilainen tai naapuri avuksi
– Jos ei itse pääse käymään siellä maastossa useampaa kertaa vuodessa niin voi sopia siitä metsäammattilaisen kanssa. Tai jos tuntee metsätilan naapurin, niin voi jutella hänen kanssaan yhteistyöstä, Tuononen kehottaa.
Jonkin verran on edelleen sitäkin ongelmaa, että metsänomistajaa hävettävät omiin puihin iskeneet tuholaiset ja asia pidetään omana tietona. Tietoa olisi tärkeää jakaa, jotta mahdollisia metsätuhoja pystytään ennakoimaan.
Tuononen muistuttaa, että hoitamalla metsiä hyvin ja oikeaan aikaan parannetaan niiden kestävyyttä tuholaisia vastaan.
– Jos puusto esimerkiksi kasvaa ylitiheänä, kestää se heikommin lumituhoja.
Mikä kirjanpainaja?
Kirjanpainaja on noin 5 millimetrin pituinen tummanruskea kuusella elävä kaarnakuoriainen. Ne lisääntyvät lähinnä tuulen kaatamissa puissa, kuusipinoissa sekä heikkokuntoisissa pystypuissa. Runsaana esiintyessän ne iskevät myös terveiden puiden kimppuun.
Kirjanpainajan iskeytymisen tunnistaa kuorella olevista sisäänmenorei’istä, joiden ympärillä on ruskeaa purua.
Kirjanpainajat syövät kuusen nilakerrosta ja katkaisevat nestevirtaukset puun rungolla, jolloin kuusi kuivaa pystyyn melko nopeasti.
Kirjanpainaja iskee varttuneisiin kuusikoihin – etenkin jos lähellä on myrskytuhoja tai aiempia kirjanpainajatuhoja. Myös kuusikot avoimien ja aurinkoisten alueiden reunassa ovat riskialuetta.
Metsätuholaki asettaa määräajat sille, kuinka nopeasti tuulenkaadot ja tuhohyönteisille altis, vahingoittunut puutavara tulee korjata pois metsästä. Kuolleet ja lahot puut voi jättää korjaamatta. Niistä eivät tuholaiset enää leviä pystypuihin.
Lähde: Metsäkeskus
