Useita kirjoja Venäjästä kirjoittanut outokumpulaistaustainen Kalle Kniivilä työstää nyt kirjaa siitä, miksi Ukraina ei ole Venäjä TILAAJILLE

Malmössä, jossa Kalle Kniivilä on haastatteluhetkellä, on toukokuun loppupuolen päivänä lämmintä ja kesäistä, yli 20 astetta. Kotikaupungissa, läheisessä Lundissa jännitetään viikonlopun säitä, sillä silloin on karnevaalit. Säitä enemmän Kniivilän mieli raksuttelee silti tulevan kirjaprojektin parissa. Kirjan aihe, miksi Ukraina ei ole Venäjä kuulostaa melkein opportunistiselta, mutta Kniivilän mielessä aihe on pyörinyt pitkään jo ennen Venäjän avointa hyökkäystä Ukrainaan. – Hirveän pitkään on ollut suunnitelmissa, että pääsisin Ukrainaan tekemään kirjaa, mutta tuli tämä perhanan sota väliin. Jossain vaiheessa haluan sinne kun lopettavat ampumisen. Mähän olin siellä Ukrainan lähetystössä vuoden 2019 alusta kun Moskovasta heitettiin mut ulos. Ihastuin Ukrainaan hirveästi. Nythän tämä on tullut aika selväksi, että Ukraina ei ole Venäjä, eikä halua olla Venäjä, hän kertoo. Kniivilän piti työskennellä Moskovassa vuoden verran Ruotsin suurlähetystön lehdistöneuvoksena, mutta yllättäen hänet karkoitettiin. Myöhemmin Ruotsin turvallisuuspalvelu Säpo vahvisti, että syynä karkoitukseen oli Ruotsin kieltäytyminen myöntämästä viisumia kahdelle venäläisdipomaatille. Kniivilä siirtyi Kiovaan Ruotsin Ukrainan suurlähetystöön. Kniivilä arvioi, että olisi ainakin ennen helmikuun 24. päivää saattanut hyvinkin saada vielä viisumin Venäjälle, mutta toteaa, että ei tehnyt mieli. Venäjästä hänellä pitkä on kokemus. Jo opiskellessaan Lundin yliopistossa Itä-Euroopan tutkimusta ja historiaa hän oli Leningradissa kieliharjoittelussa. Hän kertoo, että Pietarissa hänellä on vieläkin tuttuja niiltä ajoilta. Samassa kaupungissa hän oli käynyt kertaalleen luokkaretkellä yläkoululaisena. Lähellä, mutta niin kaukana Outokummussa 80-luvulla kasvavalle nuorelle Neuvostoliitto oli lähellä, mutta samaan aikaan hyvin kaukana. – Oli kuin tunnettu maailma olisi loppunut siihen itärajaan. Kun koulussa oli mahdollisuus lukea venäjää, niin mä vähän niin kuin kiusallani valitsin sen, vaikka melkein kaikki muut ottivat saksan. Kniivilä kertoo, että yllättyi Vladimir Putinin päätöksestä hyökätä Venäjälle yhtä paljon kuin kaikki muutkin. – Ehkä Putinin tekemisistä ei pitäisi yllättyä, mutta ikävimmältä tuntuu, että niin monet tavalliset ihmiset tuntuvat suhtautuvan hyvin myötämielisesti hirmuhallinnon tekemisiin ja tähän sotaan. Varsinkin kun tuttujakin on asettunut tukemaan tätä sotaa. Kniivilä toteaa silti, että meillä ei ole tietoa siitä, kuinka syvää ja vahvaa tuki sodalle Venäjällä todellisuudessa on. Hän arvioi, että ihmiset varovat pohtimasta asiaa liian syvällisesti. – Samahan se olisi meillä jos täällä vallanpitäjät tekisivät jotain hirveää. Mieluummin siihenkin etsittäisin syyllistä jostain muualta. Propagandaa kasvavalla voimalla Hän muistuttaa myös propagandan vaikutuksesta. Venäjällä mediaa on otettu määrätietoisesti valtion haltuun ja propagandaa on toitotettu sumeilematta 20 vuotta kasvavalla voimalla. – En mä oikein pysty enää katsomaan Venäjän tv-uutisia, koska tulee semmoinen niin sekava olo. Työn takia niitä pitää välillä katsoa, mitä siellä kerrotaan kansalle ja sitten menee monta päivää sitä sulatellessa, että olikohan tässä nyt jotain totta vai oliko kaikki valetta. Hän suhtautuu silti kaksijakoisesti siihen, että pääsyä venäläiseen mediaan on voimakkaasti rajoitettu Euroopan unionin alueella. RT esimerkiksi katosi televisioiden kanavavalikoimasta ja tilalle ilmestyi BBC World. – Lännessä puolustetaan sananvapautta, mutta onko se sitten välttämättä sitä, että valtion rahoilla kerrotaan valheita, hän pyörittelee. Yksi kuva Venäjästä tänä päivänä on, että oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi siirrettiin hänen tiedottajansa, Kira Jarmushin mukaan hiljattain rangaistussiirtolaan, joka tunnetaan vankien kiduttamisesta ja tappamisesta. Navalnyista kirjan kirjoittanut Kniivilä arvioi, että tilanne on todella kauhistuttava. – Aiemmin häntä jonkin verran suojasi se, että lännen huomio oli kiinnittynyt häneen ja Venäjää olisivat uhanneet pakotteet jos hänelle olisi sattunut jotain. Nyt pakotteet ovat jo käytössä ja huomio muutenkin muualla. Mitä tapahtuu Putinin jälkeen? Anna-Lena Laurén kutsuu kirjassaan Venäjää samettidiktatuuriksi, jossa on vapaus ilmaista mielipiteensä, mutta mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisesti on silti hyvin rajallinen. Kniivilä sanoo samaa, mutta lisää, että kovin ohueksi se sametti on kulunut. – Eihän Venäjä moniin muihin diktatuureihin verrattuna ole ollenkaan niin hirveä tavallisten ihmisten kannalta, mutta toki on suuri riski, jos ei täysin tue hallituksen linjaa. Kyllä siellä se rautanyrkki alkaa tuntua entistä enemmän. Venäjällä ei ole juuri nyt helppo nähdä kovinkaan vapaata ja demokraattista tulevaisuutta. Putinista jättää aika joskus, mutta Kniivilä muistuttaa, että ei ole mitään takeita siitä, että demokraattiset voimat pääsisivät silloinkaan niskan päälle. – Neuvostoliitonkin aikaan oli instituutiot, jotka pystyivät vallansiirron tekemään, mutta Putin on hajottanut kaikki nämä instituutiot. Ei siellä ole käytännössä muuta kuin Putin ja hänen lähipiirinsä. Eivätkä ne ole ne liberaalit, joilla on väkivaltakoneisto käytössä myös Putinin jälkeen. Suomen ja Ruotsin päätös hakea Nato-jäsenyyttä tuntuu Kniivilän mielestä nyt hyvin ymmärrettävältä. Hän kuvailee, että Ruotsissa asian kanssa silti kipuillaan enemmän kuin Suoemssa. Ruotsissa keskustelu on hänen mukaansa selvästi ideologisempaa. Suomessa kysymys on vahvemmin eksistentiaalinen. Koetaan, että kyse on maan olemassaolosta, ei vain poliittisesta linjasta. Tytär halusi muuttaa Malmöhön Ruotsissa ison osan elämästään asunut Kniivilä ei oikein osaa vastata kysymykseen siitä, onko hän ruotsalaistunut. Häneen puheenparrestaan kyllä kuuluu, että Ruotsissa on vietetty aikaa, mutta siteet Suomeen ja Outokumpuunkin ovat edelleen vahvat. Toimittajanuralle hän päätyi 80-luvun lopulla. Yhden kesän hän oli töissä siivoojana ja se oli tylsää. Seuraavana kesänä oli avoinna sijaiuus alueradion suomenkielisessä toimituksessa. Hän hymähtää huvittuneesti kun kuvailen Malmössa parasta aikaa istuvalle sitä, kuinka kaupunkia kuvataan suomalaisessa ”maahanmuuttokriittisessä” keskustelussa, jossa vilisevät hurjat kertomukset hampaisiin asti aseistautuneista maahanmuuttajajengeistä ja ”no go-alueista”, joille poliisi ei uskalla mennä. – Mun tyttäreni, joka opiskelee Lundin yliopistossa halusi heti opintonsa aloitettuaan muuttaa Malmöhön, koska Lund on niin tylsä paikka, hän naurahtaa. Se on suurkaupunki, siellä on mukavaa ja paljon kaikenlaista tapahtumaa. Kniivilä toteaa, että Malmössä toki on rikollisuutta ja ammuskelujakin tapahtuu. Hän painottaa silti, että ”maahanmuuttokriittisten” kuvaukset kuulostavat kovin vääristyneiltä. Joensuussa Kniivilä on syntynyt ja pyrähtänyt Oulunkin kautta, mutta suurimman osan peruskoulusta ja lukion hän kävi Outokummussa. Kniivilä oli lapsena ja nuorena kova lukemaan. Lisäksi harrastuksiin lukeutui valokuvaus. Hän on myös vannoutunut esperantisti. Esperanto-piireistä hän löysi myös vaimon itselleen, joten hukkaan eivät kieliopinnot ole missään tapauksessa menneet. – Kyllä Outokummusta tärkeimpänä ovat jääneet ehkä mieleen opettajat ja ehkä ennen kaikkea kieltenopettajat. Näin jälkikäteen huomaa, miten tärkeitä henkilöitä esimerkiksi lukion ruotsin opettaja ja venäjän opettaja ovat olleet.

Useita kirjoja Venäjästä kirjoittanut outokumpulaistaustainen Kalle Kniivilä työstää nyt kirjaa siitä, miksi Ukraina ei ole Venäjä TILAAJILLE

Hae sivuilta

Uusimmat

Laakkonen Yhtiöt

PUNAMUSTA MEDIA OYJ

MEDIALIIKETOIMINTA

NÄKYVYYS- JA PAINOLIIKETOIMINTA

KAUPPAHUONE LAAKKONEN OY

AUTOTOIMIALA

AUTOKIINTEISTÖT LAAKKONEN OY

MUUT

Outokummun Seutu

Ota yhteyttä

Laskutusosoitteet