Julkaistu 

Pääkirjoitus: Vastuun kuljettava hyödyn mukana

Outokummussa palataan jälleen Keretin kaivoksen aikaisiin asioihin, kun Outokumpu Mining Oy katsoo hoitaneensa kaivostoiminnan aikaisten haittojen jälkipyykin. Samalla yhtiö anoo Itä-Suomen aluehallintovirastolta lupaa päättää 1980-luvulla määrättyjen korvausten maksaminen maanomistajille kaivostoiminnan aiheuttamista vesien pilaantumisista.

Yhtiö on selvittänyt vesistökuormituksia ja katsoo kuormituksen palanneen kaivostoimintaa edeltävälle tasolle. Outokummun kaupunki on esittänyt, etteivät yhtiön tekemät tutkimukset riitä ja esittää korvausvelvollisuuksien voimassa pitämistä.

Korvausasia koskee noin 50 kiinteistöä, mutta periaatteellisella tasolla asia on yhteinen. Voiko kaivostoiminnan jälkihoito päättyä tietyssä ajassa tai onko kaikki vaihtoehdot otettu huomioon mahdollisesti myöhemmin havaittavien riskien osalta?

Tänä päivänä kaivoksiakin koskeva ympäristövastuu on kasvanut entisestään ja osin nyt aluehallintoviraston käsittelyssä olevan kaltaisiin tilanteisiin varaudutaan eri tavalla kuin Keretin aikaan. Tällä vuosikymmnellä kaivospiireiltä on käyty vaatimaan erillisiä euromääräisiä vakuuksia ympäristön etujen turvaamiseksi. Näitä asioita Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on käsitellyt myös Outokummun ja Polvijärven alueilta. Summat ovat tehdyissä päätöksissä olleet maltillisia, mutta vahvistavat maalaisjärkeen käypää periaatetta. Jos hyödyt ovat yksityisiä kaivosyhtiöille, niin ongelmien hoito ei voi olla yhteistä.

Kaivannaisalalla tästä hyötyjen ja haittojen epäsuhdasta on valitettavia esimerkkejä historiasta, kun taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneiden yhtiöiden jälkipyykki on jäänyt valtion hoidettavaksi ja muiden vahdittavaksi.

Kommentoi

Hae sivuilta