Muistoja Polvijärveltä – Kunnantalon palosta ensimmäisiin televisioihin
Elina Niemi ja Erkki Kosonen katselivat vanhoja valokuvia Polvijärvestä. Kuva: Emmi Simonen
Polvijärven kirjastolla keskiviikkona 30. elokuuta uppouduttiin muistelemaan elettyä elämää Polvijärvellä, kun Polvijärven kirjasto yhdessä Polvijärven kunnan kanssa järjesti yhteisen muisteluiltapäivän. Tilaisuuteen saapui kuusi henkilöä sekä kirjaston henkilökuntaan kuuluva Elina Niemi, joka taltioi muistelut kirjaston kotiseutukokoelmaan. Alkuun Niemi luki kunnanjohtajan Heikki Hallikaisen ensimmäisen muiston Polvijärvestä. Hallikainen kertoi muistelussaan kuinka oli kesällä 1980 ennen tammikuussa alkavaa varusmiespalvelua vienyt ensimmäisen autonsa korjattavaksi Joensuuhun ja palaamassa linja-autolla kotiinsa Kaaville. Linja-auto oli pysähtynyt Polvijärvellä vanhalla linja-autoasemalla, jolloin hän oli nähnyt, nyt jo puretun kunnanviraston, tulevan työpaikkansa ensimmäistä kertaa.
Edistystä
Vauhdikasta keskustelua käytiin laidasta laitaan. Polvijärvellä melkein 82 vuotta asunut Erkki Kosonen muisti kunnan historiaa varsin mallikkaasti.
– Vanha kunnantalo paloi toukokuussa 26.5.1956. Muistan kun kouluun mentiin ja linja-auto lähti kahtakymmentä vaille kahdeksan, se oli jo silloin tulessa, Kosonen kertoo.
Kosonen muisti myös ambulanssin, ruskean transit-merkkisen auton, joka saatiin kylälle jo 50-luvulla Joka kuntaan ambulanssi -kampanjan avulla. Kuviakin ambulanssista löytyy Polvijärven museolta.
Polvijärven kirkonkylän sijainnista oli puolestaan kuultu vedettävän aikanaan köyttä. Sijainniksi oli ehdotettu Haapavaaraa ja Kuorevaaraa. Sopuun paikasta ei oltu päästy, joten kiista oli pistetty puoliksi ja Polvijärven kirkonkylä oli sijoitettu puoliväliin, jossa kirkonkylä sijaitsee. Totta vai tarua, sitä tarina ei kertonut.
Tärkeä osa Polvijärven historiaa oli myös vuoden 1859 tapahtunut Höytiäisen lasku, jonka seurauksena saatiin yli 10 000 hehtaaria viljelysmaata.
– Ilman tapahtumaa oltaisiin aika köyhiä viljelysmaiden osalta, kertoo Polvijärvi-Seurassakin oleva Paavo Tanskanen.
Polvijärvi otti edistysaskeleen eteenpäin, kun kuntaan saapui 1949 vuonna yli 1 000 karjalaista siirtolaista. Osa lähti lähipitäjiin, mutta iso osa jäi Polvijärvelle.
– Siirtolaiset olivat Polvijärvelle rikkaus. Tänne saatiin erilaista kulttuuria kuten ruoka. Äitini tuli Salmista ja hän kertoi, ettei täällä ollut siihen aikaan ikkunoissa verhoja. Laatokan-rannalla kehitys oli jo pidemmällä, Tanskanen kertoo.
Elokuussa 1960 Polvijärvellä pidettiin maatalousnäyttely, jossa vieraita kävi huikeat 15 000 ihmistä. Kävijämäärä on suuri asukasluvultaan siihen aikaan noin 10 000 ihmisen vireässä kunnassa.
Konkurssiharava ja puhelimet
Historiallista aikaa oli, kun televisiot alkoivat ottaa sijaansa Polvijärvellä. Ei niitä kuitenkaan jokaisen tuvassa vielä silloin ollut. Hyvän televisio-ohjelman aikaan saattoi tuvan penkki olla täynnä silmäpareja.
– Jos tuli joku hyvä televisio-ohjelma, niin tuvan penkki oli täynnä. Ei ne sanoneet iltaa, istuivat katsomaan ohjelmaa ja sen loputtua laittoivat hatun päähän ja lähtivät, Tanskanen naurahtaa.
Antennien ilmestyessä katolle sanoivat, että se on konkurssiharava katolle tullut. Kommentti viittasi siihen, että television katsominen vie kaiken ajan työnteolta.
Puhelimet tulivat Polvijärvelle 50-luvun paikkeilla. Puhelinten yleistyessä perinteinen kirjeposti alkoi uhkaavasti kadota.
Polvijärvi-Seurasta Jouko Iivanainen kertoo, että nykypäivänä sosiaalisen median käyttäytymisen takia some olisi hyvä laittaa tukkoon kolmeksi viikoksi ja viestiä perinteisen kirjepostin avulla.
– Kun ennen joku kirjoitti lehteen jotain joka aiheutti närkästystä, niin vastineen saaminen lehteen kesti kaksi tai kolmekin päivää. Siinä tunteet kerkesivät jo hyvinkin lauhtua, Iivanainen tuumaa.
Löytyisikö haastattelijaa?
Eletyn ajan taltioiminen on tärkeää historian, kulttuurin ja tulevien sukupolvien kannalta. Entisiltä ajoilta periytyy tärkeitä taitoja ja tarinoita tuleville sukupolville.
– Meillä on perinneilloista kerättyä aineistoa 80-luvulta lähtien. C-kasetteja on purettu vuosilta 1985 vuoteen 1997. Tarinoita löytyy polvijärveläisten kaikilta elämän osa-alueilta. Nyt taltiointia ei olla tehty 25 vuoteen ja olisi taas korkea aika alkaa tekemään haastatteluja vanhoista ajoista, Iivanainen kertoo.
Iivanaisen mukaan etsinnässä olisi henkilö, joka voisi ruveta tekemään henkilöhaastatteluja 1960–1990-luvulla polvijärvellä asuneista ihmisistä.
